Update:
Flatit blogi suomeksi
Men in Black blog in English
We have moved from here.
* * *
Uusi blogi on tällä hetkellä kadoksissa.
Palveluntarjoajan palvelimelta hajosi virtalähde sekä raid5-levyjärjestelmä. Yrittävät korjata tilannetta siellä parhaillaan.
Blogi jatkaa ilmestymistään osoitteessa http://flatit.sari.cc kunhan ongelmat ovat korjattu ja tilanne palautettu.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Anna suunnitteli blogilleni uuden hienon ulkoasun ja hänen miehensä Ramin tekee sitää koodin. Jossain vaiheessa uuden blogini ulkoasu muuttuu, mutta vielä se on tuolla uudella sitella "vanhalla ulkoasualla".
Päivittelen jo blogiani uudella sitella ja tarkoitus olisi siirtää nämä vanhat postaukset tuonne uuteen blogiin jossakin vaiheessa.
Vanhasta blogistani yritän saada vielä "kirjankin" kunhan uusi Blogger versio on mahdollista tallentaa tarvittavaan muotoon. Aloitin oikeastaan tämän blogin siksi, että minulle jäisi muistoja Nikista, joka alkoi olemaan iäkäs aloittamiseni aikoihin heinäkuussa 2005. Ikinä en olisi voinut kuvitellakkaan, että se olisi Ella, joka lähtisi ensimmäisenä. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan ikävä kyllä. Ellan menetys oli varmaan raskain asia elämässäni ja kun se tuli niin yllättäen. Koiran menetys ylipäätään on raskasta. Ensimmäisen flattini lähdöstä tulee tämän kuun lopulla 5 vuotta. Se oli todella raskasta ja olisin halunnut hyppiä pitkin seiniä ja huutaa kun eläinlääkärillä tein päätöstä viimeisestä piikistä. Mira oli jo 14-vuotias ja se on flatin iäksi todella hyvin. Sen lähdön ymmärsi, vaikka se kipeää tekikin. Ellan lähtöä on niin vaikea ymmärtää kun se oli vasta 2 vuotta ja 5 kuukautta. Siihen ei ollut varautunut mitenkään. Mutta Ella oli niin kipeä: siirtäessäni sitä pieneläinklinikalta Aistiin huomasin kuinka sairas se oli. Halusin vain, että sen kärsimykset loppuvat ja kun parannusta ei ollut, sai Ella viimeisen piikiinsä. Tuo kaikki tapahtui jotenkin "sumussa" ja olin aivan shokissa. Ainut mitä pystyin tuolloin ajattelemaan, oli ettei Ella vain kärsi. Päätös oli oikea eikä muuta vaihtoehtoa ollut. Kesti jonkun aikaa todellakin tajuta, ettei Ella enää tule takaisin. Vieläkin on vaikeaa hyväksyä sitä, että sen aika oli niin lyhyt. Ajoittain tunnen jopa syyllisyyttä siitä, että odotan uusia koiria aivan kuin ne voisivat ikinä korvata Ellaa. Elämän vain pitää jatkua surusta huolimatta. Toivottavasti Eddie ja Adam tulevat pian terrorisoimaan elämääni flattien energialla ja väsymättömyydellä.
Blggauksen aikana tutustuin myös Annaan ja Raminiin, joilla on myös flatteja. Ramin auttoi minua saamaan WP toimimaan omilla kotisivuilla ja nyt Anna on suunnitellut uuden leiskan, jota Ramin koodailee. Bloggaaminen on myös siitä hyvä, ettäs sitä kautta tutustuu aivan ihaniin ihmisiin.
Näistä kaikista muistoista haluan itselleni kirjan.
Crufts 2007 ja Gundog ryhmä, jonka Simon voitti.
Alussa on gundog ryhmää yleisesti ja lopussa ryhmänäyttely.
Nuusku (Suomen Noutajakoirajärjestön jäsenlehti) tuli tänään postissa. Sivulla 48 käsitellään noutajablogeja ja eikös flateistakin ollut juttua (30.11.06).
Juttu oli kirjoitettu silloin kun olin pari viikkoa vanhempieni luona suremassa Ellan kuolemaa. Tosin siitä en tuossa kirjoituksessa maininnut, joten en tiedä jäikö lehden lukijoille käsitys, että pikkutyttö se siellä kirjoittelee (asustelee vanhempien luona). Kirjoitushan oli otettu yksi monen joukosta, joten kokonaiskäsitystä tilanteesta ei saanut. Se kyllä mainittiinkin palstalla: "Blogit on repäisty irti asiayhteydestään suorana lainauksena..."
Aihekin oli "mukava": Nikin vatsan toiminta. Että hyvin oli tuokin postaus sitten päätynyt lehden palstalle. Jep jep...
Muita lehdessä mainittuja noutajablogeja:
http://apujami.blogspot.com
http://anun.vuodatus.net
http://kultainen.vuodatus.net
Tiedoksi, että tämä flattiblogi siirtyy kohta toiseen osoiteeseen, omille kotisivuille. Ulkoasu on myös uusi. Kunhan saan viimestelyä ko. sivuston julkaisukelpoiseksi, niin ilmoitan osoiteen.
Raminille vielä suuret kiitokset avusta hommassa. Voi olla että sitä vielä tarvitaan. Flattipiireissä toimii hyvin tämä toisen auttaminen!
Photo Friday topic: Alone
Ella died far too early (at the age of 2) and here is Niki at her grave alone, and feeling sad that she lost her companion.
Niki kävi sunnuntaina luovuttamassa verta flattien geenitutkimukseen. Kaksi purkkia verta otettiin: RNA ja DNA.
Hieman haasteita tuotti löytää suoni vanhalta koiralta aluksi, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi. Oikein tummanpunaista verta valui putkiin. Ei kuulemma kärsi koira ainakaan anemiasta ;)
Kotimatkaksi laitoin Nikin sitten farkun taka-osaan (se on nyt Ellan lähdön jälkeen saanut olla auton takapenkillä). Se oli virhe, sillä Niki on autopahoinvoiva ja haluaa seistä. Sen 14-vuotta vanhoilla jaloilla, kun yksi välilevy on jumissa lonkkien kohdalta, ei ollut hyvä seistä staattisesti. Jalat hetkeksi hieman lukittuivat kun se pääsi autosta. Onneksi vetryivät siinä kotiin kävellessä, mutta alku näytti hankalalle.
Saman huomasin kun se söit pitkään yhdessä asennossa: sen jalat jäivät jotenkin jumiin. Pääsi se siitä itsekin, tosin hankalasti.
Eli liikunta tekee hyvää, ei mikään staattinen asento.
Kotoona sitten suoraan veljeni luo, missä Aleksi Eemil sai nimensä.
Soitin nyt lauantaina Marylle. Hän ei tiedä muita hyviä pentuja kuin se Guinesin lapsenlapsi, joka astutettiin 2 viikkoa sitten.
Kyselin häneltä myös muista pennuista, joita on UK:ssa. Hän ei suositellut niitä. Yksi kennel, jossa on nyt pentuja on pentutehdas ja näiden koirien luusto ei ole ollut hyvä.
Muistelinkin, että Elllan isän omistaja reilu vuosi sitten puhui kuinka flatti on kasvattanut suosiotaan UK:ssa ja mitä erilaisempia yhdistelmiä on alettu tuottaa. Koiria kun menee.
Yksi asia myös mitä ihmettelen on tilanne kun Mira 5 vuotta sitten kuoli ja aloin etsimään pentua (Ella tuli kaksi vuotta Miran kuoleman jälkeen). Tuona ainana eräs flattiuros esiintyi paria poikkeusta lukuunottamatta jokaisessa sukutaulussa. Mikä on tilanne nyt: sama. Tuo samainen uros on yhtä poikkeusta lukuunottamatta tälläkin hetkellä kaikissa tarjolla olevissa (flatti.net => pentuvälitys) yhdistelmissä. Kotisivuja seuraamalla näkee suunnitteilla olevia pentuja ja ko. flattiuros sielläkin.
Eräässä tapauksessa ko. uros on ollut jopa yli 10 kertaa saman pentueen sukutaulussa. Puuttumatta uroksen hyvyyteen ja sen tuottamaan jälkeen, niin tilanne tällaisenaan ei ole hyvä (vaikka tuo kyseinen pentue menestyy hyvin näyttelyissä). Tästä syystä en hanki koiraani Suomesta: haluan koiran, jolla ko. urosta ei ole sukutaulussa yhtä ainutta kertaa.
Mary hyvin ymmärsi tilanteeni pentuasian suhteen: Niki on 14-vuotta ja pelkoni, että olen kohta ilman koiraa. Hän myös kertoi yhdestä omasta pennustaan, joka eli 18.5-vuotiaaksi omistajillaan!!! Siis flatti! Lisäksi hän tietää syyni, miksi etsin Englannista.
Mary kysyi pääsenkö Cruftsiin ja se on vielä epävarmaa. Töissä on aivan hirmu kiire, joten flattinäyttely 1.4 taitaa olla sopivampi vaihtoehto.
Pomo on taas paikalla ensi viikolla, joten aiheesta ehkä voi kysellä. Toisaalta ei tarvi kuin katsoa työmäärää, niin tietää, että ylimääräiset 2 päivää ei ehkä ole järkevää tässä tilanteessa.
No, jokatapauksessa pennun odotus jatkuu. Hyvää kannattaa odottaa. Mary kertoi, että monissa yhdistelmissä luonteet eivät ole hyviä, terveys tarkistamatta tai muutoin jälki ei ole hyvää.
Hyvä kun tuo yksi kennelkin tuli tarkistettua Marylta. Linkitys kotisivuilta ko. kennelin sivuille poistui heti.
Lupasin ilmoittaa Marylle vielä pääsenkö Cruftsiin ja samalla voisin tietty kysyä josko UK:n pentuvälittäjältä myös kannattaisi kysyä pentuja.
Kun en vielä ole soittanut Marylle (ehkäpä nyt tänä iltana vihdoinkin), niin tässä töiden lomassa kysyin asiaa Oraakkelilta.
Jippii! Pentu on tulossa :D
Tässäpä vastakohtien vastakohta:
musta (flatit) / valkoinen (lumi)
jäätynyt (lumi) / sula (vesi)
Niki pääsi lyhyelle lenkille tiistai-iltana. Takki päälle sekä 4 kpl lasten liukuestosukkia (paremmat kuin ne koirantossut).
Yksi sukista irtosi jo taloyhtiön pihalla. Ilmastointiteippi ei näillä pakkasilla jaksanut pitää kunnolla kiinni. Toinenkin sukka lähti metsässä. Huomasi heti sukan hyvät vaikutukset, koska kun sukka lähti tassusta, niin aristelu alkoi.
Eilen tuli myös imuroitua kotona. Niki kuulemma ei ollut vanhemmillani viime viikolla yskinyt juuri ollenkaan. Täällä kotona se yskii. Joten ei muuta kuin perusteellinen imurointi ja moppaus, jota ilmeisesti pitää harjoittaa pari kertaa viikossa. Josko sillä yskä helpottuisi täälläkin. Nikin yskä tosin johtuu ikääntyneistä kehkoputkista, johon se saa astmalääkitystä (pillereitä). Nyt kylmällä tietty yskittää kuivasti.
Niki oli pitkään ilman lääkitystä, mutta marraskuussa alkoi taas yskiä. Liekö johtunut Ellan tilanteen aiheuttamasta stressistä. Yskiminen alkoi ennen kuin itse tiesin kuinka vakava tilanne Ellalla on. Tuolloin luulin Ellan vielä olevan terve. Niki taisi jo tietää toisin.
Marylle en ole vielä soittanut. Loman jälkeinen väsymys taisi tulla ja en viitsi väsyneenä soittaa.
Todellinen tilanne:
Aamupäivä töitä tehdään kotona ja suunta työpaikalle klo 11 jälkeen. Kotiin palaillaan hivenen ennen klo 18 kaupan kautta. Ovella vastassa flatin lisäksi "dynaaminen tuoksu", joka aromillaan kertoi vahingon tapahtuneen. Kun pääset sisälle, huomaat roskiksen sisällön ripoteltuna ympäri asuntoa.
Mitä sitten tapahtuu?
Versio A: Flatti on muutaman vuoden vanha, joten roskiksen dyykkaamisesta se saa torut. Haiseva vahinko korjataan lukuisten sadattelujen saattelemana sille kuuluvaan paikkaan. Omistaja mököttää, että vielä tämäkin raskaan päivän jälkeen. Eikö tuo jo aikuistu.
Versio B (mitä todella tapahtui): Flatti on 14-vuotta ja omistajaa naurattaa, että toinen on hassutellut päivän aikana vetämällä roskiksen sisällön ympäri kämppää. Koiralle lässytellään mukavia roskia lattialta noukkimalla. Huom! r-kirjaimet on tässä koiralle jutustelussa korjattu l-kirjaimella. Haiseva vahinko korjataan myös ja varmuuden vuoksi vakuutellaan koiralle, että sattuuhan tuota.
Loppupäivän omistaja viettää tyytyväisenä, että on se hyvä kun tuo koira on terve ja jaksaa jekkuilla.
Sain Norjasta viestiä ennen alppimatkaani, että Margolla ei ole vielä juoksua....
Käytännössä pentu tulee aikaisintaan heinäkuussa.
Soitin sunnuntaina ennen matkaani Marylle ja kyselin pentuja. Hän osasi kertoa Guinesin (Ellan isoisän) hiljattain astutetusta lapsenlapsesta. Lupasi selvittää muitakin viikon aikana kun olen lomalla.
Illalla ajattelin soitella ja kysellä ellei väsymys estä.
Eli UK:sta tulee pentu heti kuin vain sopiva on saatavilla. Heinäkuussa on sitten Ellan serkku tulossa Norjasta (Margo emänä). Syksyllä Maryn olisi tarkoitus astuttaa Ellan pentuesisko ja siitäkin olen alustavasti varannut jos vain toteutuu. Näillä näkymin alkaa olemaan täysi talo.
Kolme pentua lyhyen ajan sisällä tosin on aika rankaa. Pitää varmaan jostain pokata mies, että saa apuja ;)
Margo keinosiemennetään, joten onhan siinä vaarana ettei tule kantavaksi kuten "luomusiemennyksessäkin".
Kaksi koiraa lyhyen ajan sisällä onnistunee kunhan ottaa oikean asenteen. Kolme alkaa olla jo hirmu haasteellista. Toisaalta liian aikaista miettiä tuota, kunhan saisi sen ensimmäisenkin nyt.
Niki on ilmoitettu flattien geenitutkimukseen. Erityisesti toivottiin 10 kpl yli 10-vuotiaita.
Näytteenotto on ensi sunnuntaina ja ilmoitin, että jos päästään heti klo 12 niin onnistuu. Ja onnistuuhan se. Sitten kipin kapin klo 14 pitää olla jo veljeni pojan ristiäisissä Kilossa. Nikistä otetaan DNA ja RNA.
Monte Rosan rinteiltä. Huomaathan lampaat!
Viime viikon lenkityksen kanssa meni vähän heikosti pakkasista johtuen. Nikin tassuja aina palelsi.
Tänään teippasin maalarinteipillä sille ohuet sukat jalkaan ja peiton päälle kun tarkoitus oli mennä laittamaan "polle puuhun" (eli auto lämmitystolppaan). Niki riehaantui niin tassujen lämpöeristyksestä, että suuntasimmekin lähimetsään. Siellä se mennä viiletti elämänsä riemusta kun ei palellut.
Siitäkös tuli sitten kiire lähteä shoppailemaan. Meni lähikoirakauppaan. Ostin tassusuojat (4kpl) sekä takin. Pitäähän hänellä olla kunnon varustus ensi viikoksi, ihan varmuuden vuoksi.
Siinä maksaessani ihan soman summan näistä tuotteista, Nikin pimeä puoli pääsi esiin: se on myymälävaras! Kauppias oli kuitenkin reilu eikä lähtenyt soittamaan virkavallalle tuosta törkeästä rikoksesta, josta Niki jäi rysänpäältä kiinni. Saimme kaupanpäälliseksi Nikin ryöväämän luun.
Kotiin tullessa sitten heti testaamaan. Tassusuojat sain kyllä hyvin laitettua niin, että ne pysyivät jalassa, mutta ne olivat liukkaat! Takki oli ihan hyvä. Mietin, että olisiko sen kuitenkin pitänyt olla hieman pitempi, mutta ehkä peräpää pitää jättää avoimeksi toimituksia varten. Selän pituus oli 60cm mitoituksen mukaan.
Periaatteessa teipatut kesäsukatkin olivat Nikille paremmat, mutta en luovuta. Laitan noihin tassusuojiin jotkut stopparit alle. Esim. mitä huonekaluihin laitetaan. Josko toimisi. Tai sitten kaksipuolinen teippi.
Tosin tuo jää vanhempieni pähkäiltäväksi, koska lähden reissuun huomenna.
Parhaat koirasuojat voisivat olla kiinnitettävät huopikkaat. Mahtaakohan niitä olla? Siis malli kuin muissakin, mutta materiaali huopikasta.
Ei ole ennen tarvinut miettiä koiran pukemista talvella, mutta Niki on jo sen verran vanha, että ilmeisesti pitää. Miralle ei 5 vuotta sitten ollut samoija ongelmia, mutta se olikin flatiksi pieni eikä varmaan kylmyys vaivannut kun sillä ei ollut spondyloosia ja jumiutunutta välilevyä, jotka rajoittavat liikehdintää hieman.
Kyllä joutuu pieni ihminen jyrän alle kun valtion lafkan kanssa on tekemisissä. Tässä tapauksessa EKK/YES eli Yliopistollinen eläinsairaala.
Kun perintätoimisto otti EKK:hon yhteyttä siitä, että olen reklamoinut Ellan laskusta, otti uusi johtaja minuun yhteyttä (tiistai). Juttelimme pitkään ja selitin oman näkemykseni asiasta.
Keskiviikkona tuli tyly vastaus sähköpostilla:
Flatit -hakusanalla löytyi tällainen.
Jalo -hakusanalla tuli enemmän, mutta yhdessä erottui edukseen hurja loikka :)
Oman linkkisuosiosi voit tarkistuttaa täältä.
Sain tänään lähetettyä mailin, jossa kyselin astutustilannetta (onhan jo tapahtunut, onhan?). Toivottavasti pian tulee vastaus :)
Josko pian saataisiin uusi "täys'tuho" kotiin.
Etsin blogista yhtä tietoa (tähän tarkoitukseen bloggaus on myös mainio) ja siinä samlla törmäsin melkein täsmälleen vuoden vanhaan postaukseen, 6.2.2006.
Webcameran kautta otettu kuva kun tytöt nukkuvat rauhallisesti töissä ollessani. Ella sängyllä ja Niki lattialla. Miten kaikki voikaan muuttua vuodessa!
Viime aikoina on taas ollut niiiiiin ikävä Ellaa!
Tässä pötköttää Ella.
5 kpl videotallennetta webcameran kautta on myös tallessa. Vielä kun ne saisi sieltä (orb) erikseen tallennettua omalle koneelle. Yrittänyt olen, mutten vielä onnistunut. Yritin jopa SnagIt'in avulla kopioida pyörivää videota, mutten onnistunut. Suora kopiointi omalle koneelle siis ei onnistu. Pitänee jotain kehittää. Siellä on kun mm. Ella vähän vetelee vaatteita ympäri kämppää.
Latasin BlogCollector -ohjelman. Kiva tuote kun katsoo demoa ja parempi jos vielä toimisikin.
Ajattelin tämän blogin olevan liian iso kun on postauksia kertynyt (281 kpl), mutta testiblogissani on vain 4 postausta eikä tuo niitäkään kerännyt.
WorldPress varmaan on luotettavampi.
Katselin eilen illalla lentoja Lontooseen (Crufts) ja jos lähtee keskiviikkona 7.3 ja palaa lauantaina 10.3, niin Finskillä löytyi 134,- hintaisia lentoja. Toinen vaihtoehto on lentää suoraan Birmighamin (välilaskulla tietty jossain), mutta toisaalta mitä sitä Birminghamissa enää torstain jälkeen. Lontoossa voisi viihtyä paremmin.
Pitäisikö pomoa ilahduttaa maanantaina kysymällä 8.-9.3 vapaaksi juuri kun toinen loma (viikko 7) on jo käsillä? Tuon hintaisia lentoja ei taida kovin pitkään olla tarjoalla.
Toinen vaihtoehto on mennä flattien 31. championship näyttelyyn maalis-/helmikuun vaihteessa. Näyttely sunnuntaina 1.4, mutta matkaan pitää lähteä aikaisemmin.
php-kirjallisuutta on tullut tutkittua netissä. Suosituksia hyvistä kirjoita voi laittaa esim. comments osioon. Tämä siis jo pitkään vireillä ollutta projektia varten: blogin siirto oman kotisivun alle. Tallensin hyvän pohjankin jostain sitä varten ja siihen tutustuminen vaatisi hieman php-osaamista. Pitänee taas viikonloppuna viettää aikaa pc:n tiedostojen ääressä (templaten kanssa).
Törmäsin myös hyvää sivustoon, joka vaatii tarkempaa tutkimista. En todellakaan halua että kesästä 2005 olevat postaukset vain häviäisivät. Niissä on niin paljon muistoja Ellasta.
Sivustovinkistä kiitokset JokuJokulle.
Koirapuolella pieni virhearvio: ajattelin vähän siistiä Nikin rintakarvoitusta sekä korvia. Siinä samalla sitten ajattelin, että siistitäämpä tassutkin. Lopputulos tassujen osalta oli kaunis, muttei käytännöllinen. Ne harmaat hapsut kun suojasivat hyvin pakkaselta. Olin aina ollut siinä uskossa, että jos varpaiden välin karvat ovat leikattu lyhyiksi, niin ne ovat silloin ns. kovemmat ja pitävät lumen pois. Nyt tiedän paremmin.... Olisihan toisaalta järjenkin jo pitänyt sanoa, että turkki suojaa. Niki aristeli alkuviikon pakkasissa tassuja normaalia enemmän. En ole muistaaksi aikaisemmin törmännyt tuohon ongelmaan, joten onkohan se vanhempien koirien ongelma? En muista että yksikään koiristani olisi ennen aristellut tassuja pakkasella tuolla lailla, paitsi tietenkin kun varpeiden välissä on lumipallo. Flattini ovat juosseet paljon, joten ehkä tassut eivät jäädy tai sitten vaan flatti ei anna sen paljon häiritä.
Kiva kun yhden jutun takia ruksin templatessa vaihtoehdon "Expand Widget". Sen jälkeen ei kommentoinnit toimi ja nyt ei pääse laittamaan otsikkoakaan, "title". Tulee alasvetovalikko, josta voi valita vanhoja aiheita. Labels kohtaa ei myöskään voi enää laittaa.
Huokaus, kyllä se blogi omalle sivulle pitää saada kuntoon....
Saattaahan tämä olla väliaikasita, mutta testiblogini toimii.
Ai niin, tänään tuli perintätoimistolta lasku Ellan hoidosta. Soitin sinne ja kerroin, että olen tehnyt kaksi reklamaatiota pieneläinklinikalle sekä ilmoittanut sinne reskontraan, että en maksa laskua ennen kuin on selvitetty. Siellä sanottiin heti, että asia on siltä osin selvä. Ei tietenkään pitäisi olla perinnästä. Laitoin vielä reklamaationi heille tiedoksi.
Pieneläinklinikan lausoinnoista näki, että he jopa olivat kirjoittaneet "ruokatorvi koko matkaltaan erittäin laaja" jo maanantaina (kun Ellan vein sinne ed. päivänä), mutta jotenkin se ei kuitenkaan sittenkään ollut laaja ja olipa heille yllätys kun se Aistissa perjantaina laajentuneeksi todettiin. Ei mene minun logiikassani läpi millään. Ei kenenkään muunkaan, jolle olen kertonut. Miten joku, joka todetaan erittäin laajaksi ei kuitenkaan ole laaja ja kun toinen eläinlääkäri toteaa saman asian, niin ruokatorvi ei kuitenkaan pieneläinklinikan mukaan heillä ollessa ollut laaja? Laajeniko se siinä perjantai aamun aikana 20-30 minuutin automatkalla kuin siirryimme pieneläinklikikalta Aistiin (vaikka toki oli kuvista näkynyt jo maanantaina). Tsiisus!
Edit: postauksen jälkeen blogger heitti ulos ja ei tunnistanut käyttäjäksi. Myöhemmin pääsi taas sisälle ja otskkoa ja labelia pääsi muokkaamaan.
Ensimmäistä kertaa osallistuminen Valokuvatorstaihin.
Aiheena on "sattuma".
Oli sattumaa törmätä Ranskan Alpeilla flattiin!
Lisäsin sivustolle Snap'in. Josko ihastuisi siihen.
Katso miten linkitys esim. juuri Sinun sivustolle näyttää!
Esimerkki:
The Life of Jalo
Ihan hauska tuo haku Snap sivustolla. Siitäkin esimerkki:
http://images.snap.com/search.php?query=flatti
Kun Mira täytti 12-vuotta, oli se kova juttu. Harvinaista herkkua flatille. Sitä piti juhlia oikein kunnolla.
Vielä enemmän taisi hämmästyttää 13-vuotissynttärit, saatikka 14. Ihmettelin hyvää tuuriani.
Itku pitkästä ilosta -sanonta pitänee paikkansa kun menetin Ellan sen ollessa vain 2-vuotias (24.11.06). Onhan tuossa onneksi vielä Niki, jonka 14-vuotispäivä lähestyy.
Mikäli Nikin 14-vuotissynttärit toteutuvat, niin tiedossa on todelllakin suuret juhlat!
Näitä kuvia löysin tiedostojen kätköstä viikonloppuna. Muitakin erikoisia kuvia löytyi.
Törmäsin netissä yhteen sivuun, jossa oli aivan sikamakea mouseover. Googletin töihin, jotta saisin omille sivuillekin. Lopputuloksena vieläkin hienompi mouseover kotisivuille koirien nimiin. Jee! Ihan kuvan kanssa sain, toisin kuin tuossa KuntoPlussan versiossa, jossa oli "vain" hieno textiversio.
Samalla sitten etsin kuvia Mirasta, tuohon mouseover tarkoitukseen, ja pääsin taas aarrekätköihin: vanhoja kuvia. Ella sentää ei ollut ehtinyt ihan kaikkia CD'itä syödä (oikeasti taisi mennä 1 tai 2, onneksi).
Ohessa hämmästystä aiheuttaneesta aiheesta kuvia: pyöräily koiran kanssa. Kuvissa Mira ja Niki, kesällä 2001.
Muistan jopa poliisien autolla hiljentäneen kohdalleni ja katselleen että mitä ihmettä. Samoin bussipysäkillä aiheutti hilpeyttä kun menimme ohi. Kaukaa ilmeisesti odottivat, että mamma siinä lapsen/lasten kanssa lenkillä. Kun sitten huomasivat koirat, niin jopa alkoi naurattaa.
Tuo vaunu painaa alle 10kg ja koirat (Mira 26kg, Niki 30kg). Ei mikään ihme, että Polarin sykemittarin antama kuntoindeksi tuohon aikaa oli olympiaurheilijan tasoa (kuntoindeksi 82). Tosin Niki kyllä juoksikin osan matkaa, mutta tuo oli Miran viimeinen kesä ja se oli 13-vuotta = sai vain matkustella. Muistan ylämäkien olleen haasteellisia, mutta suomalaisella sisulla periksi ei annettu!
Kattokupu oli aina auki, eli koirat pääsivät "avoautolla" liikkumaan.
Aika rauhallista on tämä elämä n. 14-vuotiaan kanssa, ettei mitään "raportoitavaa" oikeastaan ole.
Niki on parina päivänä ottanut sen pehmopupun suuhunsa lenkille lähtiessämme. Eli virtaa on riittänyt hyvin tuon ikäiseksi.
Eniten se elämältä taitaa odottaa rapsutuksia. Kuonolla tökitään jos yrittää "kesken" lopettaa. Leffaa katsoessa meikä löhöää sohvalla, Niki on siinä sohvan vieressä lattialla ja sitten siinä tulee rapsutettua sitä. Jos vahingossa lopettaa, niin Niki nousee ylös ja tulee tökkimään.
Ellen veljen pennuista on lisää kuvia laitettu esille.
Ellan kuolemasta tuli 24 päivä 2 kuukautta. Viime keskiviikkona siis.
Kissakaan ei ole kotona Ellan lähdön jälkeen ollut vaan jäi vanhemmille. Aluksi tietysti kun olin itsekin siellä toista viikkoa. Mietin, että joulun jälkeen kotiin, mutta oli niin paljon kannettavaa että kissa jäi. Sitten viikko 5 oli alunperin tarkoitus viettää alpeilla, mutta lumen puutteen takia jäi menemättä. Kissa siksi vielä "mummolassa". Nyt näyttää, että viikko 7 menisi alpeilla, joten josko se kissa sen jälkeen tulisi kotiin. Vähän kyllä vaikuttaa siltä, ettei äitini hennoisi siitä luopua. Eilen soitteli ja kertoi kuinka kissa oli vallannut hänen puolensa sängystä ja äiti mietti miten päästä sänkyyn kissaa häiritsemättä. Isä siinä ehdotti josko äiti menisi sohvalle nukkumaan :D No, äiti meni ihan isän viereen, ettei kissan uni häiriintynyt. Ei täällä tuollaista luxus elämää pääse kissa viettämään. Ellakin aina häiritsi Veeran (kissan) olemista yrittämällä suukotella sitä ja Veera parka oli ihan naama mutrulla, että yök!
Illalla lähtiessämme lenkille, yritti Niki ottaa pehmolelua lenkkille mukaan. Juoksi tohkeissaan pehmopupu suussa kun laitoin ulkovaatteita päälle.
Arvatkaa hymyilyttikö tullainen n. 14-vuotiaan reipas meininki? Tuli niin hyvä mieli kun sillää riitti tuolla lailla positiivista energiaa.
Ihmeellistä ottaen huomioon, että olin tänään koko päivän kotona (luulisi Nikin olleen läsnäolostani vähän väsyneen). Ensimmäistä kertaa Ellan lähdön jälkein tein töitä koko päivän kotona. Tai no, tuli tehtyä yli klo 20 saakka ja lounaskin meni PC:n äärellä. Kotona työskentely on juuri tuollaista, että tulee tehtyä pitkiä päiviä ilman taukoja. Tarkoitus oli kyllä mennä valoisalla Nikin kanssa lenkille, mutta kun jämähti työn äärelle. Eli oliko se ihme, että tyttö oli niin lenkkivalmiina kun vihdoin kahdeksan jälkeen lenkille lähdimme?
Pehmopupu kumminkin jäi kotiin, eikä tullut mukaan lenkille kaveriksi.
Taitaa "vauvakuume" nousta kun olen jo nimeä/nimiä miettinyt uudelle pennulle.
Vieläkin mietin ihan tosissaan urosta. Katsotaan kuinka käy. Ensinnäkin, toivon todellla, että narttu ylipäätään tulee kantavaksi. Jos on vaihtoehtoja, niin sitten mietin tarkoin, koska myös sitä seuraava pentu tulee olemaan samaa sukupuolta. Narttu ja uros samassa asunnossa: ei kiitos. Ei ainakaan tässä. Ehkä jos olisi isompi, mutta kun ei ole, niin eipä tarvi miettiä.
Uroksille löytyy mm. tällasia nimiä:
Alvin, Jesse, Eddy, Benny, Max, Adam, Axel, Robbie....
Muita ehdotuksia? Pitäisi taipua siis suomalaisille, norjalaisille ja briteille.
Kohta varmaan kuitenkin alan miettimään tytön nimiä.....
Laitoin tunne sivun reunaa Googlen Gadgets'eja. Vähän joutui alkuperäistä (320px) leveyttä säätämään, kun tuo reunus on 220px.
Jos jollain on laittaa kutsua W3 Counteriin, niin kiitollisena otan vastaan.
Edit: Gadgets otettu pois. Tuli liian sotkuisen näkoiseksi.
Tässäpä ne tähän postaukseen tuotuina.
Tein pitkästä aikaa töitä kotona aamulla. Viimeksi tosiaan tullut kotona työskenneltyä vielä Ellan eläessä, eli kaksi kuukautta sitten.
Ei nyt heti koko päivää, vaan aamupäivä. Sekin näytti riittävän Nikille. Katseli minua vähän siihen tyyliin, että eikö täällä saa nukkua rauhassa. Viikonloppuisin molemmat nukumme pitkään ja hartaasti näin pimeän aikaan. Nyt on aamu venynyt liian pitkäksi (Nikin näkökulmasta) kun en lähdekkään molempien aamiaisen jälkeen. No, nyt saa seniori(ta) nukkua rauhassa kun mamma lähti työpaikalle jatkamaan :)
Katselin tuota lumitilannetta alpeilla ja loma saa siirtyä (piti olla tammikuun lopulla). Pomon kanssa sovimme, että joskus helmikuussa. Maaliskuussa ei käy org.muutosten takia. Siinä vähän nieleskelin, kun maaliskuussa olisi Crufts torstaina. Pitäisi pitää lomaa to-pe töistä. Eli ei ilmeisesti onnistukaan :(
Olin jopa hetken miettinyt, että jos reissaisi putkeen kuten 2 vuotta sitten: ensin Crufts ja sieltä suoraan alpeille. Eipä taida onnistua.
Pitää katsella tilannetta vähän lähempänä maaliskuuta, josko kuitenkin onnistuisi.
Lenkityksestä sen verran, että lyhyttä peltolenkkiä on tehty.
Ellan veljen pentujen kuvia on näytillä (frame sivu, joten ohjattu sivulle suoraan).
Ei saisi mainostaa, mutta Lidl'issä on maanantaista 22.1 alkaen jotain lemmikkitarvikkeita tarjouksessa.
Joskus aikoinaan on tullut ostettua sieltä koirille alustat sekä aivan ihana ioniharja (toimii patterilla). Ella tosin sitä hieman uudelleenmuotoili, mutta vielä juuri ja juuri pelittää. Ehkei enää patterin vaihdon jälkeen. Nyt tuollaista harjaa tosin ei ole siellä tarjolla. Harmi.Tuo ioniharjan linkki vie Amazonin sivulle, jossa vähän samanlainen tarjolla.
Olisi kiva tietää millainen tuo kuljetuslaatikko todellisuudessa on. Viime syyskyssa kun tuli ostettua Paten koiratarvikkeesta kangashäkki, joka kyllä on todella hyvä. No, kohta olisi vettäpitävän lentolaukun hankinta edessä. Olisihan minulla tuo kissankuljetuslaatikko, johon pentu sopisi lentokoneessa, mutta kankainen varmaan kaikin puolin molemmille parempi vaihtoehto.
Mary soitti lauantai illalla yhdeksän jälkeen illalla ja juttelimme tunnin. Edellisen kerran olimme jutelleet kun Ella piti lopettaa 24.11.06. Myös eläinlääkäri oli jutellut Marylle.
Hän kiitteli flattikalenterista ja kuvista, jotka olin lähettänyt jouluksi.
Juttelimme tietenkin Ellasta ja Mary oli pahoillaan, että näin oli käynyt. Ellan sisko Bonnie voi hyvin. Se oli voittanut jossain näyttelyssä luokkansa ja on menossa kolmen muun Maryn koiran kanssa Cruftsiin maaliskuussa.
Mary kertoi myös juttuja Cruftsista: kuinka koirille sattuu siellä kaikenlaista: yksi flatti oli myrkytetty ja se kuoli myöhemmin, kultaisen tasua oli jollain pistetty ja se ontui näyttelyssä ym. Siksi Mary ei jätä hetkeksikään siellä koiria valvomatta.
Olin Cruftsissa 2005 ja tietty nuo jäi "turistina" huomaamatta. Kaikki näytti sujuvan hyvin, mutta tokihan Marylla on tuolta näyttelystä vuosikymmienien kokemus.
Uusi tieto minulle oli, että Margo ja Ellan äiti ("Biscuit") ovat samasta pentueesta. Juuri Margostahan olen ottamasta pentua. Mary tiesikin, että olen juuri Margosta ottamassa pentua, Finn oli myös asiasta jutellut hänelle. Kerroin myös syyn miksi otan mielummin Margosta kuin Ellan veljestä, jolla jo nyt on pentue. Kysyin samalla, että vieläkö Bonnie astutetaan seuraavasta juoksusta ja Mary sanoi, että hän kyllä haluaisi, mutta on ollut taas vähän huonommassa kunnossa.
Onneksi juoksuun on kuitenkin aikaa, koska edellinen oli juuri 2 kk sitten. Finn tosian olikin kertonut Voittaja 06 näyttelyssä, että jos Mary vielä tekee pentueen, niin hänen poikansa sen saa/joutuu hoitamaan. Toivottavasti kuitenkin onnistuisi. Tuo saattaa sitten olla Maryn viimeinen pentue kun hänellä ikääkin alkaa olla sen verran, että pennutus saattaapi jäädä.
Crufts 07 flattikehä on jo torstaina. Mary kysyi olenko tulossa ja sehän on ollut tarkoitus. Torstai tosin saattaa tuotta ongelmia kun en päivää ollutkaan tarkistanut vielä. 2005 se oli lauantai, viime vuosi sunnuntai, nyt 07 torstai ja ensi vuosi perjantai. Menee kuulemma tuolla lailla. Nyt pitää miettiä, miten voisin olla 2 päivää töistä pois ja onnistuuko niiden sisään tekeminen (onneksi on kotiyhteydet, niin voi vaikka viikonloppuna tehdä kotona jos työnantajalle sopii). Viikon talviloma on, mutta se olisi tarkoitus pitää alpeilla.
Heidikin, jolla olen yöpynyt UK:n reissuilla, muutti vuoden alusta Irlantiin. Pitänee siis mennä ihan perinteinen hotellimatka Birminghamiin. Tuli tuossa katseltua lentoja netin kautta ja ei hirmu edullisille vaikuttanut tällä hetkellä. Pitänee kysellä muita lähtijöitä.
Ellan isoisä Cruftsissa 2005 (Westbrook Cinnabar)
Ella äiti Cruftsissa 2005 (Belsud Brown Rioja)
Ellan isä Cruftsissa 2005 (Withybed Drummer)
Ellan isoisä Cruftsissa 2005 (Belsud Brown Guines)
Niki on tuossa viikon aikana taas piristynyt takaisin entiselleen, arvokkaaksi senioriksi :)
Omistaja taasen ei ole yhtään piristynyt, mutta ehkä se tästä lähtee kun luntakin on tullut eikä ole tasaista pimeyttä.
Nikin ruokahalukin on palautunut. Se tuossa välissä ei oikein meinannut syödä. Sinänsä outoa kun se on aina ahminut ruokansa. Jätti aina kuppiin, mutta jossain vaiheessa myöhemmin oli käynyt syömässä kupin tyhjäksi. Annoin sitten sille ihmisten jauhelihaa ja sekös meni ahmien! Nyt olen alkanut sekoitaa lihahyytelöä (koirien) ruuan sekaan ja taas menee ruoka reippaasti.
Lyhyillä lenkeillä ollaan käyty tuossa lähipellolla. Ehkäpä käymme nyt viikonloppuna taas Nuuksiossa. Tosin se pitää sitten tehdä iltapäivän aikaan vasta, koska Niki on aamu-uninen.
Tänään on sitten tasan 50 päivää Ellan lähdöstä. Kuva on reilun kahden vuoden takaa Ellan ensilumen kokemisesta.
Niki on ollut vähän vaisu pari päivää. Tykkää nukkua paljon. En tiedä josko spondyloosa vaivaisi taas. Sehän vaivaa ajoittain enemmän ja koska Niki ei kipua hirmusti "mainosta", niin vaikea sanoa. Metacamia Niki on saanut päivittäin jo pitempään.
Voihan tuo toki muutakin olla, onhan Nikillä ikää. Toivon kuitenkin, että saisin pitää sen mahdollisimman pitkään (tietty terveenä) ja ettei tarvitsisi koirattomana olla. Itse asiassa koirattomuus jo ajatuksenakin ahdistaa.
No, nyt Niki juuri alkoi piehtaroimaan. Se kummasti piristyy iltaa kohden.
Kävin tänään katsomassa Nikin "serkkua", eli veljeni poikaa. Onpa se pieni.
Flatti aiheen vierestä, eikä muutoinkaan käsittele koira-asiaa, mutta silti pitää laittaa tänne.
Minusta tuli täti tänä aamuna klo 8!
Veljeni vaimo synnytti 10 pisteen pojan.
t. täti
Eilen törmäsimme Nuuksion lenkillä 1½-vuotiaaseen tolleripoikaan. Tai lähinnä se ryntäsi Nikin luo ja oli ihastuksesta sekaisin. Ei totellut omistajaa, joka yritti pillillä kutsua luokse. Jäimme sitten hetkeksi juttelemaan. Nikille teki hyvää saada vähän seuraa.
Jatkoimme matkaa ja jossain puolivälin jälkeen Niki oksensi. Pääsin pariksi sekunniksi samoihin fiiliksiin kuin pari kuukautta sitten. Ilmeisesti on asioita vielä käsittelemättä, koska tunnistin sen saman tunteen kuin silloin kun Ella oksenteli.
Lenkki sujui ihan hyvin muuten. Ilmeisesti Niki oli huomaamattani syönyt jotain sopimatonta ja oksensi vain tuon kerran. Ihan koirannappuloita sisälsi tuotos.
Illalla kävin viemässä Ellan haudalle kynttilän. Tuntui pahalle. Jälleen kerran mietin siinä, että miksi näin piti käydä.
Yöllä näin unta Ellasta. Olin lenkittämässä kolmea koiraa: kaksi oli flatteja (Ella ja Omskakas Mette) ja yksi oli kultsu. Ella juoksi unessa kovaa ja sillä oli meno päällä.
Näin yksi viaton oksennus saa jopa unet aikaiseksi. Päivän kuva on sitten kuin unen mukainen: Ella oikealla, Mette keskellä ja Suvi vasemmalla.
Niki, Ella, Mette ja Noppa Nuuksiossa.Laitan tämän linkin tänne, koska asialle on mielestäni hyvä tehdä jotain:
http://www.adressit.com/susisuomi
Edit: samasta aiheesta näyttikin olleen aikaisempi adressi, jossa valtaosa äänistä (4728, kun tuolla uudella 67 ääntä). http://www.adressit.com/susi
Kannattaneekin äänestää tuota alkuperäistä.
Joulun tienoilla linkkasin uutiseen, jossa flattikasvattajalta oli susi vienyt pihasta 4-kuisen Ninja bassetin.
Tällaista ei tarvitsi tapahtua.
Jos susi veisi oman koirani, niin tuskinpa siinä lupia kyselisin kun toimenpiteisiin ryhtyisin. Kyykäärmeiden kanssa sama juttu. Oliko se niin, että kyyt ovat rauhoitettuja?
nm. vaarallinen rikollinenko?
Videoklipsit jatkuvat...
Eilen tosiaan jäivätkin pahaan paikkaan. Ikään kuin juoni jäi kesken. No, nyt jatkuu tämä suuri jännitysnäytelmä flatit jäällä.
Laitan tähän hieman tilastoa kävijöistä.
Näyttäisi siltä, että suurin osa blogia lukevista palaa takaisin. Kiitos siis uskollisuudesta!
Tässä mistä lähteistä blogiin tullaan (olen peittänyt osan, koska en tiedä halaisivatko he näkyä lähteinä).
Tällaista ja paljon muuta tilastoa tarjoaa Google Analytics ilmaiseksi.
Illalla tulossa taas huippujännää elokuvaa näytille. Melkein yhtä jännää kuin eilinen.
Löytyi hyvin arvokkaita videoklipsejä. Niissä nimittäin on Ella.
Luulin ryhmitelleeni kaikki klipsit omaan kansioon, joten nämä löytyivät yllättäen muualta.
Nikilläkin tuo jalka näyttää nousevan kevyemmin kuin nykyään. No, aikaa ei pysyätä mikään. Onneksi on muistoja.
Pääosia esittävät Ella ja Mette.
Latailenpa niitä lisää ja laitan sitä mukaa näytille.
Unohtui mainita, että SJN:n näyttelyn vanhin koira mainittiin viime Nuuskussa. Nikihän se siellä komeili nimellään (Fernbrae Black Beauty). Hyvä Niki!
Räiskäsin nuo tuossa pimeässä kameralla pikaisesti ja tulos on sen näköinen - sorry.
Eipä sinänsä, Ellan terveystulokset mainittiin viime Flattiviestissä (malli) ja Ella ehti jo välissä lähteä sateenkaarisillalle. Onneksi Nikin kanssa on ollut parempi tuuri iän suhteen.
Kävimme Nikin kanssa Nuuksion lenkillä. Lauantai ja sunnuntai menikin tuossa läheisellä pellolla ja oli vähän tylsää.
Niki oli tyytyväinen kun pääsi laatulenkille. Nuuksion metsissä se niin nauttii lenkkeilystä, ettei vedä vertoja millekään muulle.
Niki on viime aikoina yskinyt vähän enemmän. Sunnuntaina annoin sille 3 Nuelin Depot lääkettä päivän aikana. Tänään on selvitty kahdella tabletilla. Niki on niitä aina ajoittain syönyt jo kolme vuotta, jolloin ultrassa havaittiin heuhkoputkien iän mukanaan tuomaan surkastumaa.
Vuosi vaihtuu pian. Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta 2007. Olkoon se parempi kuin yksikään aikaisemmista vuosista.
Ellan veli on tullut isäksi: 4 mustaa urosta ja kaksi mustaa narttua ovat syntyneet eilen. Kumpa se Ellan tätikin keinosiemennettäisiin (juoksu alkaisi) pian!
Ellan ja Lunan leikkejä viime syksynä.Kävin joulun aikaan Nikin kanssa Nuuksiossa 3 päivänä 4:stä. Maanantaina Nikillä oli ns. palautumispäivä ;)
Nikihän lähentelee jo 14 vuotta, joten lenkityksen kanssa voi ottaa rennommin. Ja niin on tullut otettuakin. Viikonloppuisin kyllä käymme Nuuksiossa, mutta viikolla on heikompi tilanne: Niki ei yhtään tykkää kävellä tien laidassa (vaikka olisikin hiekkatie), lähimetsä/pelto on pimeä ja kurainen. Ainoa vaihtoehto olisi lähteä autolla jonnekin, kuten viikonloppuisin, mutta Niki ei yhtään pidä autokyydeistä.
Ellalla oli vähän sama ongelma. Ensimmäinen flattini Mira taasen piti autoilusta. Josko Nikin ja Ellan lentokokemukset vaikuttaisivat tähän. Molemmilla oli muutaman tunnin automatka ennen lentoa ja molemmat oksensivat tuon automatkan aikana. Lisäksi kun siihen tuli vieraiden ihmisten (minun ja matkaseuran) kanssa lähtö pois tutusta ja turvallisesta, niin ehkä tämä jätti muistot matkustamisen epämiellyttävyydestä. Onneksi molemmat koirat sai ottaa matkustamoon mukaan. Hyvä Finnair! Ei taida muilla lentoyhtiöillä onnistua.
No, joka tapuksessa viikolla lenkkien kanssa on vähän heikommin. Eilenkin jäi väliin. Mitä nyt Niki tietysti saa omalla pihalla olla + vähän taloyhtiönkin kun kävin laittamassa auton tolpaan illalla.
En ole 18.5 vuoteen lenkkeillyt raikkaassa ulkoilmassa näin vähän kuin nyt Ellan lähdön jälkeen. Siitä varmaan johtuu nämä useat päänsäryt. Ellan aikaan oli viikollakin ihan pakko mennä lenkille. Vaikka sitten juuri autolla lähimaastoon valaistulle lenkkipolulle. Nuori flatti kun vaatii lenkityksen.
Eilen keskiviikkona taisi olla ensimmäinen itkuton päivä Ellan kuoleman jälkeen. En tosin ole ihan varma, mutta melko kuitenkin. Tokihan Ellaa ajattelen todella paljon, mutta ensimmäinen itkuton päivä on jonkinmoinen saavutus.
Onhan tässä surun lisäksi vielä käsiteltävä sitä vääryyden tunnetta kun nuori koira lähtee pois.
Eilen katselin Ellan pentukuvia ja tuli pentukuume. Voi kun se pentu jo tulisi.
Ella 8 viikkoisena Englannissa kun olin sitä hakemassa.
Ella 16-viikkoisena Suomessa, kotipihalla.Kävin Nikin kanssa taas Nuuksiossa lenkillä. Tapasimme myös Colliet taas pikaisesti.
Loppumatkasta näin hautakynttilän palamassa parin kiven kohdalla. Minnin hauta oli siinä. Omistajat hautasivat sen sinne, koska Minni rakasti niin noita maastoja. Minnin lähdöstä on jo muutama vuosi aikaa, mutta eihän sitä koiraa helposti unohdeta.
Ohittaessani paikan tuli tippa linssiin sillä Ellan haudalla äitini polttaa hautakynttilää. Huomenna menen sinne joulun viettoon ja minulla on lasinen kynttilä Ellan ja Miran haudalle. Surullista.
Sain tänään kuulla lisää surullisia uutisia. Flattikasvattajalta oli susi vienyt 4 kk:n ikäisen bassetin. Aivan hirveää!
Toivottavasti vuosi 2007 olisi onnellisempi kuin 2006.
Nikin hyvästit Ellalle
Ellan pahviuurna kuvien vieressä
Miran hauta syyskuussa 2002
Kuvassa Niki Miran haudalla keväällä 2002.
Perjantai-aamuna vein taas Nikin "mummolaan". Illalla oli pikkujoulut Kaivolla. Kyllä taas oli meikäläisellä viimesen päälle meno päällä.... Paikalla 19.30 ja kotiin lähtö jo klo 21. Äiti siinä kyseli Nikiä hakiessani, että enkö mennytkään juhliin. Siinä sitten vilautin kimaltelevaa pukuani ja sanoin, että nopeat syö hitaat ja että homma on jo hoidettu. Se on tällästa tuo sinkun pikkujoulun vietto. Toista se on naimisissa olevilla ;) (Niin siis toista se oli silloin kun olin naimisissa ja tuli raahauduttua aamutuimaan kotiin).
Niki oli päässyt "mummin" kanssa pienelle metsälenkille. Lauantaina menin sen kanssa Nuuksion lenkin ja tutut Colliet tulivat vastaan. Pääsin sitten siinä avautumaan Ellasta.
Sunnuntaina suuntasimme taas Nuuksioon ja tällä kertaa Colliet olivat nuotiolla evästen kera. Kahviakin tarjottiin, mutta jätin väliin. Muistivat meidät hyvin viime kesältä kun koirat olivat vetäneet minua kumipatjalla ja ilmankin ympäri järveä. Onnelliset Colliet asustavat Nuuksiossa, ihan siinä lenkkipolkumme lähistöllä. Kumpa mekin.
Niki vetäsi molempina päivinä tuon n. tunnin lenkin hyvin. Mitä nyt välillä katseli taaksensa, että tuleeko se mamma jo.
Laiton tänään Marylle postiin perinteisesti Flattikalenterin + kuvia Windorin näyttelystä (joita piti lähettää jo aikaisemmin) sekä printtasin töissä vinon pinon kuvia Ellasta väriprintterillä mukaan. Tuli aika tuhti paketti.
Kaunis kiitos kaikille flatteja äänestäneille.
Flatit ovat parhaita joulueläimiä!
Voitto on Ellan muistolle, joka niin yllättäen lähti sateenkaarisillalle kesken kilpailun.
Kiitos vielä noutajaväelle, es-läisille sekä cockerspanieleille.
Tässäpä vielä juuri löytämiä hauskoja kommentteja kesken kilpailun >>
Sain juuri kuulla, että Ellan tuhkat ovat tulleet. Menen ensi viikolla hakemaan ne Aistista.
Tuntuu niin käsittämättömälle, että siinä on mitä Ellasta on enää jäljellä maallisesti.
Jouluna 23.12 sen piti täyttää vasta 2.5-vuotta. Tasan kolme viikkoa sitten Ella lähti sateenkaarisillalle.
Sattuu taas niin ja silmät vuotavat.
Ella ja Niki ovat alkaneet kuroa umpeen pystykorvan johtoasemaa!
Aluksihan tytöt olivat johdossa (26% / 13%), mutta sitten pystykorva tempaisi selvään johtoon (44% / 19%).
Nyt tilanne on: pystykorva 33%, flatit 28%.
Äänestäkää flatteja numerolla 19!
Flatit voivat vielä voittaa. Äänestysaika 16.12 klo 10 saakka.
Pikku Ellan muistolle (23.6.2004 - 24.11.2006).
Vuodatus blogiin on saatavilla kivoja sivupohjia. Kumpa bloggeriinkin saisi.
Tai saahan bloggeriin joitan templateja, mutta ei toimi betassa (joka tämäkin on).
Yritin yhtä vääntää tänne, mutta tuli virheilmoitus, että koodaus ei ole oikein.
Elikkä se siitä. No, olishan noita ohjeita erikseen beta versioon. Voisi tutustua. Tai ehkä juuri tuon paikan templatet toimisivatkin? Tosin en yhtään kiinnostavaa templatea sieltä vielä löytänyt.
Kai tässä pitää php:ta alkaa opiskelemaan ja laittaa blogi omille kotisivuille....
Meillä on koko viikko töissä tiimistä. Tiistaina töiden jälkeen menimme suoraan ravintolaan, joten vein Nikin heti aamusta vanhemmilleni.
Niki oli päässyt taas metsälenkille, josta nauttii paljon. Maanantaina olimme tehneet hihnalenkin ja Niki oli ollut ns. "perässä raahattava". Sitä ei huvittanut yhtään. Hänethän on luotu villiksi ja vapaaksi juoksemaan isoon metsiin eikä millekkään hihnalenkeille kodin lähistön teille.
Hain Nikin tiistaina yöksi kotiin ja Niki oli tohkeissaan. Harmitti, että väsytti niin vietävästi kun Niki selvästi olisi halunnut vielä leikkiä. Olen sille yhtä pehmolintua heitellyt kotona ja Niki on onnellisena sitä noudellut, puhkuen intoa.
Huomaa selvästi, että Ellan poissaolo alkaa vaikuttamaan Nikiin: sillä on tylsää! Ellan kanssa oli aktiviteettejä kun Ella järjesti ohjelmaa (tiskipöydältä tavaroiden noukkiminen, pöydältä ylipäätään tavaroiden noukkiminen sekä niiden järsiminen, liukuovien avaaminen ja tavaroiden vetäminen ulos ja levittäminen ympäri asuntoa. Monesti katselin webcameran välityksellä touhua ja Niki katseli sitä ihan livenä. Nyt Nikiltä tämä ohjelmanumero puuttuu kokokaan ja tylsistyttää.
En ole YES:iltä kuullut mitään siihen viime perjantaina kirjoittamaani emailiin. En oikein tiedä miten voisivatkaan selitellä tapahtumaan millään lailla.
Kävimme molemmat Nikin kanssa aamulla osteopaatilla. Viimeksi Niki oli käynyt kahdesti viime talvena.
Nikistä näki heti, että nyt synkkasi hoitajan kanssa. Aikaisemmasta hoitajasta Niki ei hirmusti pitänyt ja oli hoidon aikana melko jäykkä.
Nyt huomasi kuinka se nautti. Sen naama loisti niin tyytyväisenä. Nikiltä löytyi monta jumiutunutta paikkaa, jotka aukesivat hyvin. Oli kuulemma ihanne potilas kun oli niin vastaanottavainen.
Nikihän oli jonkun aikaa jopa hieman tärisyttänyt päätään (jopa hampaat kalisten) tai niskaa kun jostain jumitti. Olin sitä yrittänyt hieroa kun omasta mielestäni paikallistin lapaluiden väliin kipupisteen. Siellä tosiaan olikin kipupiste, mutta osteopaatti tietty sai sen auki paremmin. Minä lähinnä olin vai vain "rapsutellut". Selästä lonkkien kohdalta löytyi myös paikka, joka vaikutti niskaan saakka. Lisäksi keskellä selkää oli jumiutuma.
Lisäksi hoidettiin kylkiä ja mahaa.
Kun oma vuoroni tuli, niin Niki aina ajoittain tuli siihen vihjaamaan, että eikös nyt jo jatkettaisi taas hänen hoitoaan.
Lopussa vielä osteopaatti kävi uudelleen Nikiä läpi ja löysi pari paikkaa, joita vielä käsitteli.
Kyllä on nyt Niki niin tyytyväinen ja nukkuu rauhassa kun olemme palanenneet kotiin.
Osteopaatti ottaa tammikuun puolessa välissä taas vastaan ja kyllä haluamme ehdottomasti uudelleen. Todella hyvää hoitoa.
Eilen tuli vietettyä aikaa Messarissa flattikehässä.
Tapasin pitkästä aikaa Finn'in ja John Andreen. Heillä on myös Ellan veli Norjassa. Nyt mukana oli heidän flateistaan vain Mathilde, jonka Ellan veli on jo astunut ja pennut syntyvät myöhemmin tässä kuussa. Tästä yhdistelmästä en ota pentua, vaikka tietenkin Fredricin (Ellan veli) tausta kiinnostaisi. Otan Margosta, joka keinosiemennetään ensi kuussa. Uros on jo ollut kuolleena muutaman vuoden. Pennut siis syntyvät maaliskuussa ja luovutus toukokuussa. Kumpa aika meni nopeasti.
Pojat vähän epäilivät, että astutetaanko Bonnie (Ellan sisko UK:ssa). Mary on jo iäkäs ja riippuu ihan siitä jaksaako/viitsiikö Maryn poika hoitaa homman. Tällä hetkellä on ilmoittanut, että jaksaisi, mutta mitä sitten kun aika tulee. Mary itse kyllä oli aika vakuuttunut kun hänen kanssaan keskustelin aikasemmin, että Bonnie astutetaan. Toivottavasti.
Messarisssa flateissa voitti tietty Simon. Sillä taitaa olla aika hyvä putki päällä ollut jo pitkään.
Olen Ellan hoidon suhteen ollut yhteydessä pieneläinklinikalle dekaaniin ja myöhemmin johtajaan.
Tänään eläinlääkäri lähetti minulle sähköpostia. Hän kertoi, "ettei Ellalla alunperin ollut ruokatorven laajentumaa" ja selitystä perään. Vastasin hänelle, että minulla on Aistilta kirjallisena se, että olivat pieneläinklinikan kuvista nähneet laajentuman. Siihen sain sitten pienen myöntymän, että "pieni laajentuma ruokatorven loppuosassa" ja pälä pälä neuroloogista.
Olimme nimenomaa olleet Aistissa neurologilla ja hän kertoi, ettei ollut neurologista ja että kyseessä ruokatorven laajentuma.
Illalla sitten katselin Ellan papereita, joita olin saanut 24.11 mukaani pieneläinklinikalta Aistiin. Siellä sitten löysin erään arvostetun professorin tulkinnan Ellan röntgenkuvista maanantailta 20.11 maininnalla "Ruokatorvi on erittäin laaja koko matkaltaan" Lisäksi siinä oli myös toisen lääkärin lausunto samasta asiasta.
Siis uskomatonta: tuo Ellaa "hoitanut" eläinlääkäri valehteli minulle ihan pokkana!
Kirjoitin suoraan YES:in (Yliopistollinen Eläin Sairaala) johtajattarelle sekä laitoin cc:ksi kyseisen professorin.
Pieneläinklinikalle ei oltu vaivauduttu lukemaan röntgenlausuntoa! Ellaa oli maanantaista perjantaihin hoidettu ihan väärin!
Aistissa kävivät tarkkaan paperit läpi sekä röntgenkuvat. Lisäksi ottivat varmuudeksi vielä omansa ja päätyivät samaan kuin tuon röntgenlausunnon antanut professori.
Että on eläinlääkärillä pokkaa yrittää pelastaa selustansa. Saas nähdä mitä selityksiä nyt tulee. En enää vaivautunut hänelle kirjoittamaan yhtään mitään. Miksi olisinkaan kun hän kerran valehtelee. Lähdin vielä illalla 22 aikaan vanhemmilleni skannaamaan paperit että varmasti ovat tallessa myös elektronisestikin paperiversion lisäksi jos ne "yllättäen" ovat kadonneet YESin tiedostoista....
Olen järkyttynyt ja vihainen. En pysty nukkumaan kun suututtaa niin vietävästi. Ella parka sai kärsiä turhaan! Rakas pikku Ellani.
Etsin töissä yhtä mailia ja törmäsin kotikoneelta töihin lähettyihin Ellan kuviin (ennen kuin tiesin mitään Orb'ista). Printtasin noita töissä väriprintterille. Kuvat ovat kotona ja olen ollut niitä jo jonkin aikaa Marylle ollut lähettämässä, ennen kuin Ella lähti pois.
Jäin katselemaan kuvia ja tuntuu niin oudolle, että on voinut menettää joitain noin kaunista. Pää ei juuri tällä hetkellä pysty käsittelemään asiaa. Niinhän se menee: välillä parkuu niin että Niagarakin häviää ja välillä on tyyni kuin viilipytty tuntematta yhtään mitään.
Eilen kävin Nikin kanssa Nuuksion lenkin ja Niki kävi uimassakin pikaisesti.
Illalla kävin syömässä vanhemmillani ja oli tarkoitus ottaa kissa mukaan, mutta äitini niin sen vielä halusi pitää, joten kissa jäi sitten sinne. Kun se kerran viihtyy niin hyvin. Ulos pääsee aina kuin haluaa ja vanhemmillani on eläkkeellä aikaa rapsutella.
Sain mailin tänään seuraavan pentuni kasvattajalta ja näemme Messarissa. Hän oli juuri Suomeen lähdössä Norjasta. Seuraava pentu siis tulee Norjasta (jossa myös on mm. Ellan velikin) ja on englantilasta alkuperään. Sitten syksyllä tulee UK:stä Ellan siskolta pentue kun Mary astuttaa sen seuraavasta juoksusta.
Niki ja Ella ovat molemmat UK:sta tuotuja.
Hyvää luettavaa koirien tautigeeneistä. Olisi hyvä jos flatit menisivät mukaan tutkimukseen, koska flateilla esiintyy myös yleisesti kasvaimia, sekä muita tauteja.
http://koirangeenit.fi/
Huom!
Verinäytteen anto Voittaja06-näyttelyssä Helsingin messukeskuksessa on omistajille ilmaista. Kaikki rodut ovat tervetulleita.
http://www.koirangeenit.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=21&Itemid=2
Ella ja Niki osallistuivat humoristisen hevosaiheisen Pökäleplokin kilpailuun "Paras Joulueläin". Kilpailunumero on 19.
http://pokaleploki.blogspot
Seuraa linkkiä äänestyspaikalle ja klikkaa linkkiä numerolla 19: Niki ja Ella.
Ellan muistolle!
Ellan oksentelu alkoi n. lokakuun puolivälissä ja vain sen lääkäriin ennen SJN:n näyttelyä. Ellasta ei tuolloin huomattu mitään poikkeavaa vaikka siitä otettiin röntgenkuvat. Tosin ne otettiin ohut- ja paksusuolesta ja katsottiin mahdolliset tukokset.
Marraskuussa vein sen uudelleen, mutta silloinkaan mitään erityistä ei epäilty.
19.11 sunnuntaina vein sen aamulla pieneläinklinikalle kun se oli lauantai iltapäivästä oksentanut kivuliaasti. Ella sai oksennuksen estolääkitystä sekä vielä varmuuden vuoksi nesteytyksen ja lähetettiin kotiin. Iltapäivällä Ellan oksentelu taas alkoi uudelleen. Illalla vein sen takaisin pieneläinklinikalle, jossa siitä otettiin röntgenkuvat (ei näkynyt mitään) ja Ella jäi hoitoon.
Maanantaina 20.11 el.lääk. soitteli ja sanoi, että Ella on mysteeri. He eivät löydä siitä vikaa. Hänestä oli otettu uudet röntgenkuvat sekä ultrattu.
Tiistaina 21.11 Ella tähystettiin ja otettiin koepaloja. Mitään ei löydetty.
Keskiviikkona 22.11 Ella jatkoi oksentelua.
Torstaina 23.11 el.lääk. soitti ja sanoi, että Ella ei parane ja kannattaa miettiä mitä sille tehdään (ehdotti nukuttamista). Ystäväni Sari tuli torstaina mukaan kun kävin taas katsomassa Ellaa, kuten jokaisena muunakin päivänä olin käynyt. Sari oli ollut yhteydessä muihinkin ihmisiin ja he kaikki olivat sitä mieltä, että eihän nuorta koiraa nukuteta syyttä.
Sari soitti Aistiin ja järkkäsi ajan perjantaille.
Perjantai aamuna hain Ellan ja menimme Aistiin, jossa eläinlääkäri tutki kaikki Ellan paperit pieneläinklikikalta sekä mukanani olevat Ellan röntgenkuvat (Cd:llä). Aistissa huomasivat jo Ellan röntgenkuvista mikä mättää. Samoista kuvista, jotka oli otettu jo mananantaina ja pieneläinklinikalla sitä ei oltu huomattu. Ellalla oli ruokatorven laajentuma.
Myöhemmin kun olen lukenut aiheesta, niin Ellan oireethan ovat klassiset. En vain tiennyt, että se voi tulla myös aikuiselle koiralle. Olin luullut aikaisemmin, että sitä voi vain olla pennulla. Mutta se voi myös tulla itsesyntyisenä vanhemmallekin koiralle, kuten Ellalle kävi.
Tulevaisuuden ennuste olisi ollut todella huono: seisaaltaan syöttöä ja juottoa, koira aina laiha ja huonommalla vastustuskyvyllä. Keuhkokuume säännöllinen vieras eikä koira koskaan olisi ollut pitkäikäinen. Ellalla oli tuolloin perjantaina myös keuhkokuume, joka myös oli pieneläinklinikalta jäänyt huomaamatta, vaikka Ella oli sentään teho-osastolla hoidossa. Ella sai nukkua iki-uneen Aistissa. Sain sanoa sille hyvin pitkät jäähyväiset ja Ella nukkui hyvin rauhallisesti pois.
Yritin soittaa pieneläinklinikan dekaanille viime viikolla muutaman kerran, mutta en saanut häntä kiinni. Laitoin sähköpostin ja sain vastauksen eilen, sunnuntaina. Hän oli hyvin pahoillaan, että näin oli käynyt ja lupasi ettei tulevaisuudessa näin tule käymään. Siellä oli jäänyt maanantaisista röntgenkuvista näkemättä Ellan tilanne ja Aistissa sen huomasivat heti. Tosin vielä ottivat Aistissa varmuuden vuoksi omat kuvatkin. Hyvä, että varmistetaan kunnolla.
Yksi asia jäi tosin dekaanilta huomioimatta: maksu. En katso olevani maksuvelvollinen enää maanantain jälkeen. He tekivät hoitovirheen. Tiedän saaneeni laskun perjantaille saakka, mutta en ole vielä avannut sitä. Eilen vasta tulin kotiin ja se oli jo tarpeeksi raskasta. En halunnut enää kohdata lisää raskaita asioita. Tänäänkin kun ajoin töihin niin itkin vuolaasti koko matkan. Töissäkin olen itkenyt sitä, että Ella on poissa. Se on niin väärin!
Vielä kuitenkin pitäisi jaksaa selvittää tuo Ellan hoitoasia. Kaikille haluan vinkiksi sanoa, että jos haluatte asiallista ja luotettavaa hoitoa lemmikillenne, niin menkää ihmeessä Aistiin. En voi kuin suositella. Periaatteessa Aisti on neurologiaan erikoistunut, mutta siitäkin huolimatta heillä tietenkin on pohjalla myös normaali eläinlääkärintutkinto. Missään en ole saanut niin pätevää, asiallista, ystävällistä ja empaattista palvelua koiralleni kuin Aistissa. Moni muukin on vakuuttunut ko. paikasta. Suosittelen!
Tässä tasan kuukausi sitten otettu kuva Ellasta. Tuolloin kuvasin Veera-kissaani ja sattumalta kun Ella oli siinä vieressä, niin napsasin hänestä muutaman kuvan.
Tuolloin vielä onnellisen tietämättömänä, että viimeisiä kuvia Ellasta otettiin. Seuraavana päivänä vielä otin yli 100 kuvaa Nuuksion lenkiltä, silloin kun Ella mennä porhalsi minkä kauniista tassuistaan pääsi.
Lähdin tänään vanhemmiltani pois ja kävimme Nikin kanssa taas Nuuksion lenkin. Se meni tosi reippaasti ja välillä kääntyi katsomaan, että pysyykö se mamma perässä.
Olemme nyt Nikin kanssa kotona. Niki haisteli täällä ympäriinsä. Etsikö se Ellaa?
Kävimme Nikin kanssa tänään Mylliksellä.
Viimeksi Ella oli mukana. Vain viikkoa ennen kuin hänet piti nukuttaa. Enpä olisi silloin arvannut Ellan juostessa elämänsä riemusta, että sen aika tulisi jo viikon kuluttua. Silloin kaikki vaikutti niin hyvälle. Miten nopeasti tilanne voikaan muuttua.
En siis ole käynyt Mylliksellä tuo perjantain jälkeen, eli 15 päivään. Menimme Nikin kanssa "perinteisen" lenkin ja Niki kävi vedessäkin. Mietin siinä kävellessä, että haistaakohan Niki Ellaa lenkillä. Kävimmehän siellä useita kertoja viikossa yli kahden vuoden ajan ja Ella on ympäri metsää jättänyt merkkejä. Koiran hajuaistilla voisi luulla sen jopa haistavankin.
Niki meni lenkillä reippaasti ikäisekseen tai ylipäätään muutenkin. Jotain hyvää sentään tämän kaiken p***n keskellä. Olen miettinyt kotiinpaluuta sunnuntaiksi. Johan täällä vanhempien nurkissa on tullut notkuttua yli viikkoa. Ehkäpä saan voimia tulevasta pennusta, jonka siis oletan saavani n. helmikuun 2007 lopulla. Sitten Marylta otan Bonnien seuraavasta juoksusta myös pennun ja se varmaan on n. 10kk:n kulutta, eli syyskuuta 2007. Aika lähekkäin kyllä, mutta anti mennä. Mietin myös, että josko ottaisi uroksia. Pennutus ei oikeastaan hirmusti kiinnosta ja jos taas tuo ulkomailta pennun (kuten Nikin ja Ellan), niin olisihan se sääli jättää "uusi veri" käyttämättä.
Käytin Nikin ulkona keskiviikkona ennen töihin lähtöä ja se teki ykköset ja kakkoset.
Päivällä vanhempani lähtivät kauppaan ja Niki olisi halunut lähteä mukaan. Oli selvästi osoittanut kiinnostuksensa mukaanlähtöön. Sille kuitenkin selitettiin, ettei koirat saa tulla kauppaan (aivan kuin se ymmärtäisi).
Kun vanhempani palasivat takaisin kotiin, niin jo oven avauksessa he haistovat tilanteen: Niki oli esittänyt haisevan vastalauseensa matolle. Kyllä seniorilla mielipiteitä sentään riittää! Ja niiden ilmaisussa käytetään luovuutta ;)
Äitini sitten vei sen vielä metsään lenkille, jotta lady sai tahtonsa läpi.
Illalla kävin Nikin kanssa vielä kävelemässä ja heittelin sille palloa.
Siitä tulevasta pennusta sen verran, että ulkomailta tulee. Kasvattaja itse sitä tarjosi kun Mary oli soitellut hänelle ja ollut pahoillaan ettei hänellä itsellään juuri nyt ole tarjota minulle uutta pentua Ellan tilalle. Tämä kyseinen kasvattaja oli Marylle luvannut ehdottaa pentua tulevista pentueista ja ensimmäinen syntyy kuukauden kuluttua. Toinen melkein heti perään. Mary astuttaa Ellan siskon seuraavasta juoksusta ja siitä olen myös ottamassa pentua. Bonniella (Ellan sisko) on juuri nyt juoksu, joten siitä pentu tulee sitten vasta joskus syksyllä 2007.
Niki on ollut Ellan lähdön jälkeen normaalia enemmän hellyydenkipeä. Selvähän se kun nyt on enemmän aikaa keskittyä. Aikaisemmin Ella touhotti ympärillä koko ajan ja vei varmaan Nikin ajatuksen sen touhuumisen seuraamiseen.
Löhösin sängyllä ja rapsuttelin Nikiä siinä vieressäni lattialla kun se makasi. Pitkän rapsutuksen jälkeen käsi väsyi, joten laskin jalkani Nikin viereen jotta olisi kosketuksessa koko ajan. Hetken kuluttua Niki meni rappusten alapäähän katselemaan yläkertaan. Ihan kuin se olisi odottanut jotain. Kutsuin sitä ja se tuli hivenen hämmästyneen näköisenä takaisin. Oliko se unohtanut, että olin siinä vieressä? Onko Niki jo vähän höpsö?
Äitini oli käynyt Nikin kanssa metsässä päivällä (kun on eläkkeellä), joten en vienyt Nikiä enää lenkille. Hyvä näin, koska Nikin nivelille metsälenkit ovat parhaita ja kun tulen töistä, niin olisi jo pimeää metsälenkille.
En tiedä vielä milloin jaksan palata tyhjään kotiin, jossa Ellan poissaolo näkyisi ja tuntuisi liikaa. Olen rauhassa vanhemmillani nyt suremassa rakkaan pois menoa. Seuraavan pennun hankinta on jo työnalla, mutta siitä myöhemmin.
Illalla heittelin Nikille tennispalloa takapihalla. Se oli ihan tohkeissaan. Juoksi minkä jaloistaan pääsi ja palautteli ihan täpinässä palloa. Hirveä hössötys päällä ja ihan piteli riemastuneita ääntelyitäkin. On se hyvä, että seniorilla on hauskaa.
Olemme Nikin kanssa olleet vanhemmillani siitä saakka kun Ella lähti pois. En pysty olemaan kotona, koska se tyhjyys olisi liian kovaa tällä hetkellä. Ellan poissaolo näkyisi ja tuntuisi siellä liikaa.
Niki on lenkkeillyt vanhempien takapihalta avautuvassa pikkumetsässä. Lenkit ovat huomattavasti lyhyempiä kuin Ellan aikoina, jolloin kävimme kunnon Nuuksion lenkeillä. Tosin kyllähän tuo Nikin ikäiselle riittää. Lisäksi se juoksee vanhempien pihalla ylös alas (etupiha on alhaalla ja takapiha ylhäällä).
Eilen kävin pikaisesti kotona hakemassa lisää vaatteita maanantaista työpäivää varten. Ellan paikalla sängyna alla Max pilkotti hieman. Nostin sen sieltä pois ja tuoksuttelin sitä. Se tuoksui Ellalle. Tunsin taas sen polttavan piston rinnassa: Ella on poissa. Kyllähän se tuntuu koko ajan, mutta välillä se raastaa.
Löysin jyrsityn luun ja otin se mukaan Nikille.
Niki tunnisti luusta Ellan tuoksun eikä oiken halunnut sitä syödä. Suussa vain piteli. Sitten se alkoi riehumaan ja meni ulko-ovelle ja selvästi vouhotti jotain. Odottiko se Ellaa kun sai Ellan maun suuhunsa?
Voi kumpa kaikki olisi toisin ja Ella olisi terve ja kotona! Sitä on niin ikävä!
Äiti, minun täytyy jatkaa, joku kutsuu kulkemaan. Täytyy taittaa taival matkaa vaikken tietä tunnekaan. Siellä, missä korkealla siintää pilvi sulavin, siellä, sinipilven alla - siellä olen minäkin. Älä pelkää, tulen kyllä. Tulen kyllä takaisin, iltatuulen hyväilyssä – siinä olen minäkin.
* * * * * *
Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja toinen jää taakse
ja muualla tuuli soi.
* * * * * *
Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain? Ain sydämessäin sinusta säilyy muisto parhain.
* * * * * *
Jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.
* * * * * *
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän.
* * * * * *
Eilen tähän aikaan Ella vielä oli vierelläni.
Eilen tähän aikaan Ella heilutti häntäänsä.
Eilen tähän aikaan sain vielä silittää Ellaa.
Eilen tähän aikaan Ella nuoli nyyneleeni pois.
Eilen tähän aikaan suukottelin Ellaa kuonolle.
Eilen tähän aikaan.....
Miksi tämän kaiken piti loppua niin aikaisin? Liian varhain?
Meillä on Nikin kanssa niin ikävä.
Kirjoitin tuossa aikaisemmin "Mielenrauhan hinnasta", koska oli tunne, että kaikki ei ole ok. Vaikka kävimme torstainä lääkärillä, niin tunne ei jättänyt minua rauhaan.
Tunne oli oikeassa, kuten yleensäkin. Ella jatkoi oksentelua ja on nyt Yliopistollisessa keskussairaalassa.Oli yön yli ja on siellä edelleenkin.
Ehdokkaat numerolla 19 esittäytyvät.
Voittoon vaikka masinoimalla! Kaikki keinot sallittuja.
Samalla Ella ja Niki haastavat kaikki lukijat mukaan kilpailuun. Paras (eli me) voittakoon! ;)
Vein Ellan eläinlääkärille viime kuussa kun se oli kolmantena päivänä oksentanut. Lisäksi se oli kyykkinyt liikaa lenkillä. Hoidoksi se sai antibiootteija suolistotulehdukseen, joka tosin oli hyvin lievä. Diagnoosiin päädyttiin kun olin jo kaiken muun yrittänyt. Antibiootit auttoivat.
Ajoittainen oksentelu kuitenkin jatkui, mutta kun turvotin ruuan kunnolla ennen tarjoilua, niin kaikki oli ok. Ella on kuitenin ovela ja sai myös ihan itse hankittua ruokaa. Se mm. pääsi helposti tiskipöydälle ottamaan kissanruuat ja olinkin ajat sitten siirtänyt kissan ruokapaikan saunan lauteille ja portin eteen kun en ollut kotona. Kun valvova silmä vältti, niin Ellahan meni saunaan. Sitten yökättiin. Lenkillä kerran se oksensi kun oli syönyt p*kaa.
Vaikka kuulin vakuutteluja, että tuo on ns. normaalia (oma ruoka pysyy sisällä, muu ei), niin en lakannut huolestumasta. Soitin el.lääkäriasemalle ja siellä sanottiin myös, että ei ole hätää jos oma ruoka pysyy sisällä ja koira muuten voi hyvin. Sanoivat, että voinhan tulla verikokeeseen jos kovin huolestuttaa.
Tänään olimme sitten verikokeessa ja el.lääkäri kyseli oireista. Ella oksentelee pienen määrän limaa kun se on syönyt jotain "sopimatonta" (ei omaa ruokaansa). El.lääkäri oli sitä mieltä, että sillä on tuolloin maha tyhjä ja kun se siihen hotkii jotain, niin tulee oksennus. Tuo lima viittaisi tyhjään mahaan. Parasta olisi antaa ruoka 4 kertaa päivässä, jotta maha ei olisi liian tyhjä. Hän myös sanoi, ettei ole mitään vakavaa kun koira on pirteä, hyvässä lihassa ja turkki kiiltää. Lisäksi Ellan korvat olivat puhtaat ja muutoinkin iho kunnossa. Siitä kuitenkin otettiin verikokeet kun pyysin (oman mielenrauhani vuoksi).
Kuulin yleisesti myös muista vaihtoehdoista, esim. allergiat. Se selviää niin, että annetaan koiralle 6 viikkoa riisiä ja raejuustoa (riisiä 3/4 osaa ja raejuustoa 1/4 osaa). Mikäli oireet häviävät, niin silloin kyseessä olisi allergia ja muita ruoka-annoksia lisäämällä + päiväkirjaa pitämällä voi kartoittaa mikä aiheuttaa allergiaa.
Yksi ystäväni maanantaina sanoikin, että taitaa omistaja olla hoidon tarpeessa ja nythän se tuli hoidettuakin: Ellan kautta. Hintaa oli tällä kertaa 264,- (osa verikokeista lähetetään eteenpäin tutkittavaksi). Mitä sitä ei tekisi koiriensa eteen....
Keltaisen vaahdon oksennus viestiketju >>
Juttelin SNJ:n näyttelyssä Piian kanssa ja hän kertoi nähneensä Ellan veljen (Norjassa) lisäksi myös Ellan siskon, joka on jenkkilässä.
Eilen sai Piialta linkin Ellan siskon valokuviin.
Kiitos Pia!
Ella ja Niki osallistuivat Pököleen paras joulueläin kilpailuun tällä valokuvalla.
Go girls!
Molemmat tytöt rakastavat flattien lailla piffiä ja paffia, josta pitää ilman muuta saada ylimääräisiä pisteitä.
Ella haastaa Jalon mukaan kisaan!
Vähän harmittaa kun kuulin jonkun puhuneen SNJ:n näyttelyssä, etten olisi saanut tuoda Nikiä sinne. Se oli liian vanha ja kärsi liikaa.
Miksi tuo piti sanoa selän takana? Eikö sen verran selkärankaa löydy, että tulee juttelemaan minulle siitä suoraan kun kerran paikan päällä olin?
Missä nämä "huolestuneet" olivat silloin n. 13 vuotta sitten kun vein Nikin ensimmäiseen näyttelyyn? Se nimittäin kärsi jo sielläkin. Ja sen jälkeen kaikissa näyttelyissä. Niki ei pidä näyttelyistä ja siksi sitä en turhan paljon niihin ole raahannutkaan.
On totta, että Niki kärsi tuolla näyttelyssä. On myös totta, että se kärsi näyttelyssä jo 1-vuotiaana. Näyttely kestää muutamia tunteja, joten en usko tämän traumatisoivan koiraa kovinkaan paljon. Mikäli näyttelystä olisi aiheutunut Nikille liian paljon stressiä, olisin lähtenyt sieltä kesken pois.
On aivan uskomattoman hienoa tuuria, että olen saanut pitää ensimmäisen flattini 14-vuotiaaksi ja nyt Nikin jo näinkin vanhaksi kuin mitä se on (13,5 v). Mikäli kohtelisin koiria aiheuttaen niille kärsimystä, niin en usko, että ne eläisivät vanhoiksi. Ei kukaan kärsivä elä yleensä pitkään.
Kuten yksi flattikasvattaja minulle 2005 flattileirillä sanoi: "Olet tehnyt koirille hyvät olosuhteet, joissa niiden on hyvä olla ja elävät siten pitkään" oli mielestäni kauniisti ja ihan aiheellisestikin sanottu.
Koirani ovat minulle maailman tärkeimmät ja rakkaimmat!
Jos sinulla ei ole rohkeutta sanoa mielipidettäsi suoraan, jotta asiasta voisi keskustella, niin pidä se omana tietonasi. Vai pelkäätkö jo sanoessasi olevasi väärässä etkä tästä syystä sitä uskalla suoraan asianomaiselle sanoa?
Niki on vanha koira eikä se jaksa samalla lailla kuin nuori. Haluan kuitenkin tarjota sille hyvän elämän pikku virikkeillä vanhuudesta huolimatta. Vanhuus ei ole sairaus.
Niki sai vihdoinkin ansaitsemansa pehmolelun SJN:n näyttelystä.
Lisäksi tuli laatikollinen Royal Canin pikkupussukoita.
Tuossa pehmolelussa oli nimenä "Max".
Eilen tuli käytyä koirien lenkkeilytyksen jälkeen digi/skiexpossa. Tarkoitus oli vähän katsella objektiiviä Canonin kameraan (sellaista, jossa on vakautin). Valitettavasti messuilla myyjä ei ollut aiheesta yhtä innostunut, joten tieto jäi saamatta. Toinen edustaja yritti paikata tilannetta, mutta en viitsinyt vaivata enää kysymyksilläni. Hankin tiedon toista kautta. Tosin jäin vähän ihmettelemään mikä mahtoi olla noiden messujen tarkoitus, jos ei kertoa/myydä tuotteita.
Ehdotuksia hyvistä objektiiveistä Canonin D350 kameraan saa antaa. Vakautin pitää myös olla. Hankin sen sitten netin kautta, jotta en toimillani lisää häiritse myyjiä.
Olin miettinyt Ellan ilmoittamista Voittaja 2006 näyttelyyn ja muistelin, että viimeinen ilmoittautumispäivä olisi ollut perjanta 3.11.06.
Perjantaina sitten töissä kävin katsomassa tietoja ja huomasin, että viim.ilm.pvm oli keskiviikkona 1.11. No, ei sitten ehditty ilmoittautumaan. Jos kiinnostusta olisi ollut enemmän, niin varmaankin olisin ajoissa ilmoittautunut. Hieman vain harmittaa, mutta todellakin hieman. Olin kuullut jostain, että tuo flattien tuomari tuolla pitäisi Almanza koirista ja Ella ei sitä tyyliä ole.
SJN:n näyttelyssä mietin, että ensi kerralla kyllä johonkin pienempään näyttelyyn. Eli missaamamme näyttely olisi ollut vieläkin isompi, joten siltä osin ihan ok ettei tule mentyä. Pitää tosiaan niitä pienempiä näyttelyitä katsella.
Katsoin SJN:n näyttelyn kuvia, joita yksi valokuvaaja oli meistä ottanut kamerallani: pitää todelllakin hio'a tuota esiintymistä.
Perjantai-illalla kävimme tyttöjen kanssa lähimaastossa lenkillä joskus 22 jälkeen. Lumi valaisee hyvin. Luntakin tuli hieman.
Nyt tänään lauantain kävimme taas Mylliksellä lenkillä ja taas tuli otettua "vähän" kuvia, jotka laitoin albumiin kotisivuille.
Torstaina oli taas home office day ja kävin iltapäivällä tyttöjen kanssa Mylliksellä.
Viimeisessä kuvassa Niki, reilu 13.5-vuotta, hyppää kaatuneen puun yli.
Keskiviikkona Ellalla oli kerrottavaa. Ja sehän kertoi asiaansa suureen ääneen. Olin töissä ja Orbin kautta kuulin sen "kommentoivan". Skype osoitti, että olin 11 kertaa soittanut kotiin.
Huono puoli oli, että huomasin Orbin viiveen tällä kertaa olevan n. 5 minuuttia...
No, onneksi soittamalla myös kuuli jos Ella haukkui. Silloin toruin sitä ja se lopetti, kunnes taas aloitti.
Pitäisi tuo toinen systeemi saada toimimaan, jotta viivettä äänessä/kuvassa ei tuohon malliin tulisi. Eihän se Orbissakaan aina tuo ole, mutta vanhassa systeemissä oli parin sekunnin viime vain. Jostain syystä ei nyt pelitä. Pitää varmaan asentaa koko ohjelma uudelleen. Kumma kun Microsoftin ohjelma ei toimi..... Yleensähän ne on niin luotettavia....
Ei ehditty Myllikselle ennen lumen tuloa. Tarkoitus on laittaa töiden jälkeen uutuuttaan kiiltävät talvirenkaat alle ja tuo lumisade alkoi jo ennen kuin ehdimme lenkkeillä.
Kävimme sitten peltolenkin ja se olikin ihan kiva pitkästä aikaa. Nikikin oli ihan innoissaan kun ei tarvinut automatkaa kestää ennen ja jälkeen lenkin.
Liukasta oli ja meinasin alkumatkasta vetää parit lipat. Niki veti yhdet. Ella taisi pysyä pystyssä meistä ainoana.
Takaisin tullessä törmäsimme Miisaan. Naapurin mustaan pieneen villakoiraan, joka syystäkin lähti karkuun kun kaksi flattia tuli. Uskaltautui sitten hetken kuluttua ihailemaan flatteja sopivan etäisyyden päästä. Miisa on aika arka. On saanut isoilta koirilta kyytiä koira-aitauksessa (oikosulku, mikä onkaan sen aidatun paikan nimi, jossa saa pitää koiria vapaana. Me ei harrasteta niitä, joten nimi vähän hakusessa).
Nikin yskä on ollut tänään hävyksissä paria köhäisyä lukuun ottamatta. Kiitos lääke.
Home Office Day ja kävin tyttöjen kanssa Mylliksellä päivällä. Tänään olikin hieman leudompi ilma kuin eilen ja molemmat kävivät myös kunnolla uimassa. Aamulla tosin satoi lunta, mutta ei pysynyt kauan laskeutumisen jälkeen maassa.
Kotona Niki hieman yksi, mutta nyt taas ollut ihan köhätön. Toivottavasti loppuisi kokonaan ja Niki pääsisi nauttimaan elämästään taas ilman yskää. Tosin taitaa olla enemmän meikäläisen ongelma kuin koiran. Ei näyttää paljon yskiminen Nikin elämää haittaavan. Toivottavasti olisikin vain sitä vanhaa ja siitä johtuvaa yskää.
Ellan massu näytti jo eilen olevan huomattavasti paremmassa kunnossa. No, syytäkin on. Itse asiassa on jäänyt täällä kertomatta, että käytiin Ellan kanssa massun takia lääkärissäkin. Ella oksensi kolmena peräkkäisenä päivänä ja vein sen kolmannen laatotuksen jälkeen heti eläinlääkärille kun tuossa 10km päässä päivystää arkisin 10-12.
Olinkin jo kaiken mahdollisen tehnyt Ellan massun eteen (paasto, riisilinja, Attapekt, Intestinal ruoka), joten eläinlääkäri päätteli, että täytyy olla tulehdus. Oli huolissaan Ellan oksentelusta ja otettiin kuvatkin. Piti ottaa sitten kolmet kun suolistosta näkyi jotain ja jotta nähtäisiin selvästi oliko ohut- vai paksusuolen puolella. Kolmennesta kuvasta sitten jo näkyi, että siinä ja siinä paksusuolen puolella oli jotain vähän isompaa. Ella sai 20min tiputuksenkin kun el.lääk. oli sitä mieltä että oli vähän kuiva (nosti niskasta turkkia). En ollut ihan samaa mieltä kuivuudesta, mutta kun suolistossa oli jotain tuhdimpaa, niin ajattelin että anti mennä vaan nestettäs suoneen. Jos vaikka sitten saisi tuhti tavara paremmat kyydit ulos.
Ella sai tänään viimeiset antibiootit ja vihdoinkin näyttää tuo kyykkiminen vähentyneen. Erikoisruokaa el.lääk. suositteli 1-2kk jotta suolisto ehtii toipumaan.
Nyt sitten pitää vahtia kotona ettei Ella saa mitään "tuhtia" suuhunsa. Itse asiassa yksi syy miksi home office on lisääntynyt. Jostain syystä Ella on erittäin lahjakas löytämään kaikkea kivaa, jonka voi tuhota ja pistää suusta sisälle.
Luita pitää välttää ja sen taas eilen koin kun ajattelin antaa koirille luut hetkeksi. Ella nimittäin sai sen sopiviksi palasiksi ja sitten nielaisi aika ison palan ja meni ulos oksentamaan. Samoin noiden uusien nappuloiden kanssa (RC Intestinal): on niin pieniä, että Ella helposti hotkasee ne ja sitten nikotetaan. Pitää muistaa aina turvottaa ne ennen tarjoilua.
Joulupukillekin laitoin tänään ensimmäisen lahjatoiveen:
http://www.digitoday.fi/page.php?page_id=12&news_id=200619189&rss=16
Onneksi on sentään yksi navigaattori yhteisomistuksessa vanhempien ja veljeni kanssa, mutta kun se ei aina ole vapaana. Löyty Hyvinkään näyttelykin viikko sitten niin helposti. Vuotta aikaisemmin tuli taas eksyttyä.
Kävimme normaalin lenkin Mylliksellä. Koirat tosin eivät enää innokkaasti uineet. Enimmäkseen kahlasivat. Alkumatkasta tuli muutama lumihiutale, mutta todellakin muutama.
Lenkitys meni hyvin. Niki ei yskinyt yhtään. Toisella uintipaikalla molemmat jo vähän kokeilivat uimistakin pikaisesti.
Uinnin jälkeen katselinkin Nikiä vähän ajan kuluttua, että siinä se rintakarvat huurussa menee :)
Olin ottanut mukaan huovan ja pyyhkeen ja kiedoin Nikin huopaan ja laitoin pyyhkeen alle automatkaa varten. Sitten kotona toiseen (kuivaan) huopaan ja kaulaliinankin kaulaan.
Lenkki selvästi teki hyvää yskälle, kun nyt Niki ei ole yskinyt yhtään. Vähän samaa kuin mitä Disco-hevonenkin, joka oli kroonikko. Sitä piti joka päivä liikuttaa, jotta lima liikkuuu + kahden viikon välein höyryttää (erikoisämpäri päähän ja höyrytyskone päälle). Ilmeisesti liikunta sain limat liikkeelle Nikilläkin ja keuhkoputkien laajennuslääke (Nuelin Depot 175mg) hoitelee loput. Toivottavasti.
Ehdin taas huolestua tuosta yskimisestä kun se oli sellaista melkein-yrjöt-lopussa-yskimistä. Mutta olihan se tuollasita aikaisemminkin. Kun edellisestä kerrasta oli jo varmaan yli ½-vuotta aikaa, niin olin ehtinyt unohtaa. Kuiva ilma (kylmä) näyttää tuota pahentavan. Varmaan reagoin ylipäätään vähän voimakkaastikin kun tulin eilen illalla äiti sairaalasta katsomasta.
Nyt vaikuttaa hyvälle Nikin suhteen.
Pidin viime viikolla kolme kotikonttoripäivää ja päivällä reilun tunnin tauon (jatkoin sitten pitempään illalla töitä). Pääsin sitten tyttöjen kanssa käymään valoisaa Mylliksellä lenkillä.
Nikikin hyppeli puiden yli lenkillä ja taas tytöt pääsivät ne perinteiset kolme kertaa uimaan lenkin aikana.
Keskiviikkona olimme illalla lenkillä Oittaalla. Samana päivänä taisin huomata, että Niki on taas alkanut yskimään. Itse asiassa Niki on ollut pitkään yskimättä ja jopa ihmettelinkin sitä. En muista milloin se olisi viimeksi keuhkoputkia laajantevaa lääkettä saanut.
Eilen lauantaina se sitten yski jo paljon enemmän. Aloin jo huolestua, mutta kun vein sen sitten 5min kävelylle yskimisen jälkeen, niin se helpotti. En tiedä olisiko tämä kuiva ilma.
Tietty vietin la-su välisen yön olemalla huolissani. Aamullla Niki yski taas ja soitin ystävälleni, josko hän kirjoittisi astmalääkityksen. Kävin sitten samalla reissulla apteekista lääkkeen hakemassa ja annoin Nikille. Innostuminen näyttää laukaisevan yskimisen (kuten kissan hyppääminen pöydältä toiselle, miten innostavaa molemmille koirille).
Lähden nyt Myllikselle lenkille josko se vaikka auttaisi. Jos tuo on sitä samaa yskää, niin se on itse itseään ruokkivaa. Eli siksi pitää saada keuhkoputket laajentumaan, että tilanne helpottuu. Nikillä on jo vanhat keuhkoputket, jotka ultrattiin ja astmalääkitys annettiin aikoinaan sen takia.
Olimme tänään Hyvinkäällä ja Nikillä oli uran huipentuma: se palkittiin näyttelyn vanhimpana koirana! Hyvä Niki!!! Palkinnoksi tuli iso pehmolelu ja ruokanäytteitä. Merja otti ne mukaansa kun olimme lähteneet jo pois. Sain juuri textarin ja soitin Merjalle siitä. Näemme ensi viikolla ja Niki saa pehmolelunsa.
Molemmat tytöt saivat EH:n mutta eivät sijoittuneet.
Nikin iän mainitsin varmuuden vuoksi tuomarille, koska ei me nyt viitsitty sinistä nauhaa ottaa ;)
Ellan liikkeistä puuttui drive, mutta varmaan on ihan harjoittelulla korjattavissa. Sitä driveä kyllä löytyy.
Rankka päivä: piti vetää 2 tunnin päikkärit kun tulimme takaisin klo 15 aikaan. Lähdimme tuonne klo 8 aamulla, joten aika pitkä päivä Nikille.
Kämppä on kuin pyörremyrskyn jäljiltä.
Nikin rekkari oli kadoksissa ja näyttely on huomenna.
Tulin yhdistetyltä kauppareissulta & visiililtä vanhempieni luota ja oli tarkoitus laittaa tavarat kasaan huomista SJN:n näyttelyä varten. Nikin rekkari ei löytynytkään mistä piti. Etsin sitä about tunnin ja nyt se vihdoin löytyi. Siististi kansiosta, joka oli laatikossa. Ekalla kerralla en löytänyt, vaan piti ottaa laatikot irti sängyn päälle.
Keittiössä on kaapit auki ja tavaroita pöydällä. Ollarissa papereita sohvapöydällä ja sohavalla. Makkarissa sänky täynnä papereita ja kaksi laatikkoa.
Taidan aika epätoivoisesti haluta viedä Nikin näyttelyyn. Piti vanhemmilta ihan hakea navigaattorikin, että pääsee suorinta reittiä
Ellan rekkari oli heti löydettävissä. Miten Nikin nyt oli noin hakusessa? Pitää pitää parempi huoli noista papereista noin ylipäätään, mutta kun niitä alkaa olimaan liikaa.
Nyt sitten koirien huolto näyttelyä varten: kampaus ja turkin viimeistely.
Nikille pitää aamulla antaa doping annos (Metacam), jotta "suorituskyky paranee". Olenhan jo sitä syöttänytkin "vanhuuteen" vuoden verran.
Yritin postata Googlen Docs & Spreadsheetsin kautta, muttei toimi kun tämä on Beta versio.
No, päivän linkkivinkki tähän loppuun kuitenkin: http://www.ilmaisohjelmat.fi/
Kun tulimme tyttöjen kanssa lenkiltä, niin kaksi autoa oli matkalla pysähtyneenä vastaantulevalla kaistalla ja toinen auto oli peräpää menosuuntaan. Miehet olivat autojen takana. Muistin heti kahden päivän takaisen lenkin kun lapinkoiran omistaja etsi koiraansa Mylliksellä. Ajattelin, että tuollako se nyt on kaksi päivää myöhemmin. Onneksi ei kuitenkaan ollut minkä huomasin hitaasti tuon paikan ohi ajaessa. Näin vain jotain mitä en olisi halunnut nähdä: toinen miehistä hakkasi tienreunassa makaavaa peuraa päähän useita kertoja.
Ilmeisesti ko. peura oli törmännyt autoon ja se oli pakko lopettaa. En tiedä. Mutta kauhea fiilis tuon näkemisestä tuli. Peura parka!
Olimme siis tuota ennen lenkillä Mylliksellä ja koirat pääsivät uimaan perinteiset kolme kertaa. Autolla (siis kun olimme palanneet sen luo) taas treenasin Ellaa Nikin ollessa sisällä sen ajan.
Tein perusharjoituksia, jotka siis pitää saada taas kuntoon, jotta voimme jatkaa siitä mihin olimme aikaisemmin päässeet. Mistä lie tämä takapakki. Ella on kiinnostunut dummysta ja ehkä jopa vähän liian omistava sen suhteen nykyään. Sitä yritän nyt treenata siltä pois. Pitääkin vielä laajentaa sitä niin, että otan dummyn kainaloon lenkin ajaksi.
Olemme suunnanneet päivittäin tyttöjen kanssa Myllikselle. Kuin myös tänään. Viime metreillä tullessamme autolla paikalle, kaksi peuraa juoksi tien yli. Pääsimme vähän matkaa ajamaan siinä melkein vierellä ja kerroin koirille, että katsokaa nyt. Ja Ellahan katseli hyvinkin kiinnostuneena.
Ajoin auton parkkiin ja pääsin koirat ulos, mutta peurat olivat menneet jo menojaan. Tytöt eivät edes näyttäneet haistelevan maastoa erityisemmin.
Kävimme lenkillä ja matkan varrella perinteiset kolme uintipaikkaa.
Niki pääsi sitten autoon ja otin lyhyet sulkeiset Ellan kanssa: sivulla seuraamista, pysähtymistä, kääntyilyä etc. Kun se meni sujuvasti, niin jätin Ellan paikalleen istumaan ja hain dummyn autosta. Sitten dummy kainalossa jatkoimme samaa ja Ellan piti keskittyä tottelemaan vaikka dummy oli siinä häiriönä. Kun se meni hyvin, niin sitten heitin dummyn ja Ella pääsi hihnassa sitä hakemaan (eli lyhyt matka). Sitten se sai kantaa sitä suussaan ja seurata. Lopuksi vielä laiton dummyn maahan ja kiersimme sitä tai ohittelimme eikä Ella saanut rynnätä sen luokse vaan sen piti keskittyä seuraamaan.
Tämä kaikki perustreeni sen vuoksi, että kun viimeksi treenasimme niin Ellalla oli vaikeuksia palautusten kanssa. Jäi dummyn kanssa eikä halunnut palauttaa ennen kuin hain toisen dummyn ja heitin sen vastakakaiseen suuntaan, niin että se joutui ohittamaan minut. Näin sain siltä dummyn takaisin ja se läheti hakemaan sitä toista dummyä. Sama ongelma ja heitin taas dummyn vastakkaiseen suuntaan.
Totesin, että nyt palaamme ihan perusharjoituksiin ja jatkamme vasta kun ne sujuvat hyvin.
Vatsapuolesta sen verran, että nyt Ellan kyykistely on vähäntynyt ehkä puolella (ennen n. 8 nyt n. 3-4). Tämän kirjoitin sen vuoksi, että voin itse myöhemmin tarkistaa päivämääriä jos on tarvetta.
Niki täyttää tänään 13,5 vuotta!
Heti aamusta hänelle laulettiin "Paljon onnea vaan" sekä "Sä kasvoit flatti kaunoinen".
Kuvassa Niki kermavaahtoa nenulla.
Flattikalenteria voi taas tilata. Olenkin sitä jo muutamana vuonna tilannut ja kahdesti lähettänyt oman Marylle Englantiin. Mary on sitä ihastellut ja kiitelly kovasti. Crufts 2005 näyttelyssä näin flattitavaraa myynnissä, eikä se todellakaan yllä sille tasolle mitä meillä Suomessa on. Joten eipä ihme, että Mary on ihastellut Anun tekemää kalenteria kun minäkin "parempaan tottuneena" sitä teen.
Toisaalta on tullut mieleen myös tehdä oma kalenteri. Sellaisen voisi lähettää Marylle. Katselin juuri Ifin sivuja ja siellä mainitaan, että jo n. 1600 x 1200 pikselin kuvilla voi saada erinomaisen tuloksen. Katselin tänään ottamiani kuvia ja ne ovat 1728 x 1152. Periaatteessa riittäisi, mutta usein nuo kuvat ovat vaatineet käsittelyä ja olen niistä rajannut ylimääräistä sivulta pois.
No, eihän tuo vaadi kuin 13 kuvaa ja vielä on aikaa ottaa isompia muutamia kuvia. Vanhoista saa sitten tyytyä siihen mitä on. Pitää kuitenkin yrittää täsmätä kuvia kuukauden perusteella (ettei kesäkuussa tule lumista kuvaa etc).
Myös kuvakirja olisi kiva tehdä Ellan vaiheista ja lähettää Marylle joululahjaksi. Pitää ehkä ostaa se vakautin kameraan kun millään ei pysy käsi vakaana kuvaa ottaessa.
Joka tapauksessa taidan ostaa kuitenkin Anun tekemän kalenterin, koska sen laatuun ainakin voi luottaa.
Eläinystävälle: Vaikket olisi mitään vetoomusta elämässäsi allekirjoittanut, teethän nyt poikkeuksen!
Tämän päivän maailmassa eläinten kärsimyksen määrä on ennennäkemätön*.
Useat kansainväliset eläinsuojelujärjestöt keräävät nyt yhdessä nimiä vetoomukseen, joka tullaan luovuttamaan YK:lle. Vetoomuksessa vaaditaan, että YK antaisi ihmisoikeusjulistusta vastaavan julistuksen eläinsuojelusta (Universal Declaration on Animal Welfare). Tavoitteena on saada 10 miljoonaa allekirjoitusta.
Auta saavuttamaan maailmanlaajuinen tunnustus sille, että eläimet ovat tärkeitä ja että meillä on velvollisuus lopettaa niiden huono kohtelu. Allekirjoita englanninkielinen vetoomus osoitteessa:
http://www.animalsmatter.org/
Viethän viestiä eteenpäin, jotta 10 miljoonaa nimeä saadaan kokoon!
* Lihan, maidon ja munien tuotannossa käytetään vuosittain noin 60 miljardia eläintä. Suurinta osaa eläimistä pidetään tehotuotanto-olosuhteissa, joissa niiden hyvinvointi ei ole tyydyttävä. Tehotuotanto lisääntyy yhä.
* Maailmassa on noin 600 miljoonaa koiraa ja saman verran kissoja, joista arviolta 80 % on vailla omistajaa tai ei-toivottuja.
* Laiton kaupanteko villieläimillä ja niiden osilla on yhtä kannattavampaa mustan pörssin markkinoilla, joiden arvo on 10 miljardia dollaria vuosittain. Vain laittoman ase- ja huumekaupan arvo on suurempi. Miljoonia eläimiä tapetaan, vangitaan ja salakuljetetaan epäinhimillisellä tavalla hämäräkaupassa.
* Arviolta 80% "hevosvoimista" kehitysmaiden tiloilla tuotetaan käyttämällä vetoeläimiä. Valitettavasti resurssit eläimistä huolehtimiseen ovat usein heikot, mikä johtaa huomattaviin eläinsuojeluongelmiin.
* Myös luonnonkatastrofit koskettavat usein laajasti eläimiä, joita ei kuitenkaan riittävästi huomioida.
Eläinten hyvinvoinnin parantaminen lisää myös niiden ihmisten hyvinvointia, jotka ovat riippuvaisia kyseisistä eläimistä. Yli miljardi maailman ihmisistä on suoranaisesti riippuvainen eläimistä toimeentulonsa suhteen. Ihmiset tarvitsevat myös eläinten seuraa, ja monissa tapauksissa eläimiä pidetään perheenjäseninä.
Maailmanlaajuiseen ongelmaan tarvitaan maailmanlaajuinen ratkaisu. Yhteisymmärrys asian tärkeydestä vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja asenteet vaikuttavat tekoihin. Maailman eläinsuojelujulistuksella olisi todellinen, pitkäaikainen vaikutus miljardien eläinten hyvinvointiin maapallolla.
Ellan tilanne ei ole paljon muuttunut. Se oli torstain paastolla ja tänään (pe) on saanut hieman riisiä. Eilen Mylliksellä kyykki useita kertoja, samoin tänään.
Juttelin keskiviikkona Sarin kanssa ja hän suositteli paastoa. Kertoi, että metsästyskauden alussa heidän koirat sontivat useita kertoja kun liikunta lisääntyy roimasti. Tuo menee ohi parissa päivässä ja jos jostain muusta syystä johtuu usein asiointi, niin paasto on auttanut.
Mietin josko Ellalla olisi koliitti.
Paksusuolitulehdus tunnetaan myös nimellä koliitti. Sille on tyypillistä, että eläin ulostaa usein pieniä määriä ohutta ulostetta, jossa saattaa olla verta ja/tai limaa. Ulostaminen on usein kivuliasta tai vaikeaa. Paksusuolitulehdusta voivat aiheuttaa monet eri tekijät, kuten loiset, infektiot ja ruoka-allergiat. Oireet vaihtelevat suuresti. Joitakin eläimiä tulehdus ei vaivaa juuri lainkaan, kun taas toiset voivat sairastua vakavasti. Joillakin eläimillä paksusuolitulehdus voi olla usein uusiutuva ongelma.Ellalla vain ei ole mitään vaikeuksia asian suhteen, eikä kipuja. Ongelma on vain jatkunut jo aika pitkään. Tosin tämä ei vaivaa eikä vaikuta Ellaan millään lailla. Koti pysyy myös siistinä. Asian huomaa vain lenkillä.
Lääkitystä voidaan käyttää suoliston toiminnan käynnistämiseen, mahalaukun limakalvon suojaamiseen ja tulehduksen lievittämiseen. Joissakin tapauksissa eläinlääkäri voi määrätä antibioottikuurin.Niki voi hyvin ja on pirteä.
Tiistaina tuli vahingossa jämähdettyä työpaikalle pitempään kuin oli tarkoitus ja näin ollen ei ehditty valosaan aikaan lenkille.
Kun tulin kotiin, niin annoin koirille leivänpalaset jotta jaksavat odottaa lenkin jälkeistä ruokaa. Kun oli jo liian myöhäistä, niin muistin ettei mitään ylimääräistä Ellalle sen massuntasapainotus kuurin aikana. Leipä oli jo syöty.
Pohditutti jonkin aikaa miten suorittaa lenkitys kun Myllikselle ei voi pimeyden takia mennä.
Sitten muistin Oittaan ja valaistut osuudet. Ystäväni Auli tuli mukaamme ja oikaisimme autolla lähimpää reittiä käyttäen sinne. Hassua oli, että tie sinne olikin muuttunyt kielletyksi ja vain tontille ajo sallittu. No, ajoimme sitten sinne tontille ;) Kenenköhän mahtoi olla....?
Olin vähän ollut epävarma miten Nikin jalat kestävät tuota lenkkiä kun se ei ole yhtä pehmeä maastoltaan kuin Myllis. Hyvin se meni ja olin positiivisesti yllättynyt, taas. Niki osaa yllättää positiivisesti :)
Mukava lenkki eikä kukaan tullut vastaan eikä ketään näkynyt. Kunhan muistaa olla lenkiltä pois ennen klo 22, jolloin valot sammuvat. Viime syksynä koimme sen Aulin kanssa kun pimeässä yritimme suunnistaa autolle. Kaksi mustaa koiraa on myös vaikeaa tuolloin havaita muutoin kuin äänestä.
Jäi lenkillä vahingossa seuraamatta Ellan kyykkiminen, mutta ehkä se johtui juuri siitä ettei se kyykkinyt paljon. Toivottavasti.
Kävin ruokatauolla eläinlääkäriasemalla ja ostin 2kg säkin Intestinal ruokaa Ellalle. Hintaa tuolla 2kg:n säkillä oli 18 euroa. Seuraava koko 7.5kg olisi ollut yli 50 euroa ja säkin kyljessä luki, että annetaan 1-2 viikkoa. Koska annokset ovat suuren energiapitoisuuden vuoksi pieniä, niin toivottavasti 2kg riittää. Lemmikkieläin kaupoissa saan RC:stä 25% alennuksen, mutta eläinlääkäriasemilla sitä ei saa.
Miksiköhän en ole Ellan normaalista ruuasta (RC Maxi Adult) löytänyt paljonko seos sisältää (metaboloituvaa) energiaa? Tuossa Intestinal pussukassa se mainitaan, eli 4268 kcal/kg. Otin pussit vierekkäin eikä Maxi Adultissa sitä mainittu. Olisi kiva tietää, jotta saisi suurin piirtein tuntumaa paljonko sitä ruokaa voi Ellalle antaa. Olen vähän huono lukemaan pussin annosteluohjeita. Käytän mielummin näppituntumaa ja seuraan tunnustelemalla koiran kylkiä onko annostus ok.
Kävin samalla reissulla Kennelliitossa hakemassa Ellan rekisterikirjan, joka oli siellä odottamassa noutoa lonkka- ja kyynärnivel lausunnolla varustettuna (24 euroa). Ella sai lonkista A/A ja kyynäristä 0/0, joista jo täällä aikaisemmin hehkutin.
Beta Bloggeriin on nyt vihdoin kuulemma tullut Picasso mukaan. Tuo ohjelma on siitä huono, että se pitäisi asentaa koneella ja sitä ei tapahdu (siis en asenna). PhotoShop on ihan riittävä. Digikameroiden mukana tulee myös omia ohjelmia, joten Picasso saa todellakin jäädä. Flickr on parempi kuin mitään ei tarvi omalle koneelle asentaa. Tosin kun viimeksi kokeilin, niin ei toiminut tähän Beta Bloggeriin.
Olen pitänyt tätä blogia reilun vuoden (heinäkuusta 2005) ja jonkin aikaa sitten uskaltauduin laittamaan tänne linkityksen omalta kotisivultani. Se oli niin huomaamaton, ettei sitä kukaan huomannut. News-sivulla oli tittelinä "News / Uutiset" ja tuosta uutiset sanasta oli tänne linkitys. Tänään poistin sen, koska laitoin News scrolleriin (joka näkyy suurin piirtein jokaisella sivulla) linkityksen tänne.
Kun tietää miten esim. noutajapalstalla välillä väännetään kättä mitä ihmeellisimmistä aiheista, niin olen välttänyt linkitystä tänne kotisivuiltani. Siis tähän saakka.
Ilmoitin tauon jälkeen myös tämän blogin Blogilistalle. Olen pari kertaa tehnyt tämän aikaisemminkin, mutta jotenkin en pitkään halunut tuntemattomien ihmisten lukevan tätä (ikäänkuin mitään ryysistä nyt olisi ollutkaan). Flattini ovat kuitenkin elämässäni tärkemmällä sijalla, joten ehkä olen niiden suhteen vähän herkkä.
Katsotaan nyt kuinka kauan tätä "avoimuutta" kestää.
Kirjoittelen tätä postausta nyt toistamiseen kun pdf jumitti koko selaimen (prkl), joten tulee ehkä lyhennetty versio.
Olin vähän hätäinen kun ajattelin Attapektin auttaneen Ellaa. Sama tuohu nimittäin jatkui tänään lenkillä: se kyykki monta kertaa. Tätä on nyt jatkunut sen verran pitkään, että jotain pitää jo tehdä. Pitkään tarkoittaa jo kaksi viikkoa.
Kun molemmat koirat syövät Royal Caninia, niin katselin löytyyko sieltä jotain ruokaa massuhäiriöistä kärsiville ja löytyihän sieltä. Tieto olikin sitten siinä helkkarin pdf-muodossa ja kun suljen pdf:n selaimessa, niin se jumittaa koko Firefoxin. Tästä johtuen olen jo kehittänyt pdf-allergian ja yleensä katselen niitä html muodossa, mutta jotenkin nyt kävi kämmi.
Royal Canin Intestinal mitä ilmeisemmin sopisi Ellalle ja voisin mennä huomenna sitä katsomaan johonkin eläinlääkäriasemalle. Jos maksaa miljoonia, niin sitten plan B.
Ihan hyvältä vaikuttaa myös Sensible. Rasittuneet nivelet kohdassa mainitaan "kalaöljystä saatavia omega-3-rasvahappoja". Juuri kun olen aloittanut sen (kalaöljyn) "testaamisen ylivilkkauteen", tosin EPA:ta pitäisi olla. Lisäksi ruuan pitäisi tuuheuttaa turkkia: Jes sitä tarvitaan! Ja sitten on tietty se nimenomaan ruuansulatukselle soveltuvuus. Tosin tuossa ei mainita mitään mistään arvoista (esim: rasvaa x%, proteiiniä x%).
Olimme tänäänkin Mylliksellä tunnin lenkillä ja koirat pääsivät kolmeen otteeseen uimaan.
Olen jo aika pitkän aikaa huomannut Nikin hännässä erikoisuuden. Aluksi luulin se vain olevan karvankasvuun liittyvä. Sitten myöhemmin koitin häntää ja löysin sieltä rasvapatin. Ajattelin tuon pienen kohouman sitten aihettaneen sen, että häntä näyttää vähän hassulle kun tarkkaan katsoo.
Nyt olen jonkin aikaa huomannut, että se näntä näyttää entistä enemmän "hassulle". Se on reilu 5 cm tyvestä paksu ja nyt siinä on toinenkin rasvapatti (sen saa iholla kiristettyä irtonaiseksi). Tuon paksumman osuuden jälkeen häntä ei enää nouse ylös normaalisti ja Nikin hännän heilutuskin näyttää erikoiselle. Tyvi on selkälinjan mukaisesti (suurin piirtein), mutta sitten sen jälkeen häntä on epämääräisesti alhaalla. Näyttää vähän kuin sillä olisi vesihäntä. No, Nikillähän on spondyloosi, mutta voisiko rappeumaa olla myös hännässä? Yritin googlettaa, mutta kun lisää sanan "häntä", niin silloin tulee ihmisiin viittaavia kirjoituksia. Oheisessa kuvassa nostan Nikin häntää, mutta tarkasti kun katsoo niin "pattimaisuuden" kohdalla on se muutos (paksuus vaihtuu). Hyvä muuten kun nousee ilman mitään ongelmia.
Ollaan käyty tyttöjen kanssa Mylliksellä lenkillä ja yllättävää + aivan mielettömän upeeta on ollut, että Niki on ollut menossa mukana. Niki täyttää tässä kuussa 13.5 vuotta! Se tulee ihan normaaleja lenkkejä nyt taas mukana ja käy uimassa. Positiivista vielä se, että se aina kulkee edelläni välillä kölkytellen siinä edessä, mutta usein se on juossut jo vähän edemmäs. Hyvä Niki!
Ella on oma hössö itsensä. Juoksen lenkillä kuin aropupu. Se on kolmatta päivää saanut Attapektia ja vaikuttaisi auttaman. Jonkin aikaa se on lenkillä tehnyt asioita siihen malliin, että ajattelin antaa muutaman päivän kuurin.
Sain tällaisenviestin tänään sähköpostiini:
"Sain alla olevan tiedon että Valkealan pentutehtailija on vaihtanut nimeä ent. nimi oli Eira Nokelainen, nykyinen Terttu Nousiainen, ja että naisen hyvä ystävä Lea Sihvola Orimattilasta saattaa auttaa naista hankkimaan uusia koiria huostaanotettujen tilalle.
Valkealan POLIISI kerää tietoja siitä, keiltä ko. henkilö yrittää ostaa koiraa. Ilmoittakaa siis kaikki ostoyritykset poliisille!
Pentutehtailijalla on nyt 5 vuoden koiranpitokielto, joten koiran ostaminen on laiton teko ja tuomio muuttuisi ehdottomaksi. Jos kyseinen henkilö sinulta koiraa kyselee, tai tiedät jonkun toisen jolta on kyselty, ota yhteys Valkealan poliisiin.. tätä viestiä saa välittää edelleen.
Toinen mahdollinen koiranostajaporukka on Markus Ruotsalainen/Heidi Sandqvist Nivalasta. Mies pahoinpiteli äskettäin 4 kk ikäisen koiranpennun kuoliaaksi".
Tämä ei flatteihin liity, mutta pakkohan Hasselhoffia on sen verran promota ;)
http://www.gethasselhofftonumber1.com/
Yes! It's what you've all been waiting for...The Hoff Alert - It is time to buy 'Jump In My Car'.
It seems a long time ago we set this site up. Possibly it seems a long time since you signed up.
Months have passed, much has happened, but now, it is time for something wondrous to occur. Time that this miraculous event should come to pass.
Time for us to go out unto the world and buy the Hoff.
Go out and buy 'Jump In My Car', a delightful ode to highway harassment, a gleeful celebration of the joys of luring unsuspecting women into your talking lovewagon. Truly, a stranger danger masterpiece (told from the stranger's point of view).
The last time the Hoff motivated people like this, the Berlin Wall came down. Who knows what may happen this time? World peace? Perhaps. An end to global suffering? Possibly. The presence of something other than X Factor induced tedium at number 1? We can but hope.
| Buy Jump In My Car From 7 Digital |
| or |
| Buy Jump In My Car From iTunes |
Thanks for signing up and let's hope we can get the Hoff to number 1. This campaign was a bit of an experiment to see if people power over the internet could make something daft like this happen, and hopefully it will.
Thanks as well to all the media peeps who've supported us (including The Sun, Evening Standard, Reggie Yates, Scott Mills, the Ugly Phil show and Dave Fanning) - just to clarify though, this was a purely amateur effort fuelled by people power.
Flattihan on pääsääntöisesti vilkas rotu, joka aikuistuu hitaasti. Verrattuna Miraan ja Nikiin, on Ella mielestäni vilkkaampi. Keskittymiskykykään ei ole sieltä parhaasta päästä. Mira oli myös huonohko keskittymään ja vinkui jos esim. joutui treenissä odottamaan vuoroaan, satunnaisesti jopa ulvoi kuin susi viihdyttäen näin muita lähistöllä. Niki taasen on ollut ehkä harvinainen flatti olemalla erittäin ymmärrys- ja keskittymiskykyinen. Ainoa ongelma ettemme esim. NOMEssa päässeet eteenpäin oli riistan murskaaminen (yleensä koetilanteessa, harvinaisempaa treenatessa siis tuolloin nuorempana).
Ellan ollessa Omskakas Sarin koirakoulussa, vitsailimme kuinka sillä on ADHD. Johtui siitä ettei pahemmin kiinnostanut keskittyä. Tämä kyllä helpottui ja toisena kautena jopa moni ihmetteli, että onpa Ella kehittynyt.
Viime treenissä (Merjan ja Nopan kanssa) kiinnitin huomiota siihen, että Ella ei ollut keskittynyt. Hän vain lähinnä touhusi ja hössötti. Meni kyllä riistan perään kuin heitettiin ja ehkä jopa otti sen suuhun, mutta ei kantanut kuin pari metriä. Sen jälkeen muut asiat alkoivat kiinnostaa. Tietenkin kyseessä on se, ettei Ellan riistavietti ole parhaimmasta päästä, mutta jotenkin tuo asia jäi kaivelamaan, koska mielestäni siihen liittyi muutakin.
Netistä löysin tietoa Dopamiinista, jonka tuotanto on liian vähäistä keskittymisvaikeuksissa. Kalaöljyissä on kyseistä ainetta, joten ei olisi suurikaan ongelma lisätä Ellan ravintoon sitä. Haittaa siitä ei ymmärtääkseni ainakaan olisi. Royal Canin ruuassa on kyllä Omega 3:a, mutta uskoisin Ellan tervitsevan sitä vähän enemmän ja lisäksi nestemäisessä muodossa. Kun se on lisättynä nappuloihin, niin se ei toimi yhtä hyvin kuin nestemäisessä (vähemmän käsitellyssä) muodossa.
http://www.verkkoapteekki.fi/product_info.php/products_id/225
Etyyli-EPA imeytyy ja läpäisee aivoveriesteen paremmin kuin tavalliset kalaöljyt. E-EPA 500 mg on EPAn etyyliesteriä, jossa EPA-rasvahappoihin on lisätty etyyliryhmä.Luin migreenikautenani (kunhan vain välillä pystyin) myös siihen liittyvää kirjallisuutta ja tulin ostaneeksi Collett'in kalanmaksaöljyä, koska muistaakseni migreenipotilas kärsii jostain puutoksista aivoissa ja oireilee mm. sen vuoksi. Normaali aikaisemmin toiminut migreenin estolääke ei toiminut. Muistaakseni juuri noihin aikoihin myös migreenit loppuivat.....
Lauantaina kävin melko aikaisin tyttöjen kanssa Mylliksellä lenkillä ja uimassa (siis koirat ainoastaan uivat). Iltapäivällä jo 14 aikaan piti lähteä ajoissa synttäreiden viettoon.
Vanhempani kävivät 19 aikaa pissittämässä ja ruokkimassa koirat.
Tullessani kotiin täällä kaikki oli ok. Ei edes kuulunut mitään haukuntaa sisältä kopsutellessani ovelle korkokengissä.
Nyt sunnuntaina tulee ajoittain aika "kivasti" vettä. Voisi vihdoin testata sen Rukan GoreTex puvun ja mennä käymään ulkona.
Päivitys klo 17 jälkeen: kävimme Mylliksellä ja uusi puku toimi hyvin. Aluksi ei meinannut edes sataa, mutta sitten loppumatkasta tuli oikein kunnolla. Ukkonen vähän jyrähteli myös, kunnes yht'äkkiä salama välähti ja ukkonen jyrähti ihan sairaan kovalla yläpuolella. Molemmat koirat (myös Niki) säikähtivät ja meikäläisellä sydän hyppäs kurkkuun. Toista vastaavaa ei onneksi enää tullut ja pääsimme hyvin takaisin autolle ja sitten kotiin. Suuntasimme kuitenkin suorinta reittiä pois tuon kolahduksen jälkeen ja lenkkiä jäi hieman normaalia lyhyemmäksi.
Hyvänä uutisena, että sain vihdoinkin kuukauden kärsimyksen jälkeen webcamin kuvan välittymään verkossa.
Kyllä oli jo sapettanut kunnolla kun kuukausi on mennyt. Otin jo Elisaankin hiiltyneenä pari kertaa yhteyttä kun en saanut toimimaan Windows Media Encoderin kautta verkkoon enkä Orb'illa. Joka kerta kun otin yhteyttä, niin sain viestin, että webcam tuki ei kuulu heille vaan pitää ottaa ottaa siihen päin yhteyttä. No, webcam toimi ihan hyvin kun katsoin Encoderin kautta, ainoa ongelma oli ettei välittänyt verkon yli. Kun yritin katsoa kuvaa websivun ja/tai Windows Playerin kautta, niin ei toiminut eikä Encoder edes näyttänyt että sillä olisi katsojia.
Eilen sitten lähetettyäni terhakkaan mailin Elisalle, niin kuvaa alkoikin välittyä ihan "itsekseen". Katsoin Orbin kautta ja yllätys, yllätys kuvaa tuli. Vaikka en ollut tehnyt mitään. En edes ottanut webcam edustajaan yhteyttä ;) ;)
Tänään sitten laitoin pahoittelut menemään Elisalle kun vähän harmitti tyyli millä tuli avauduttua. Mutta jotain häikkää verkossa täytyi olla kun se nyt minun tekemättä yhtään mitään muutoksia yhtään mihinkään alkoi välittämään kuvaa.
Pääasia tietty, että välittää sitä kuvaa. Jiii-piii!!!!
Tänään sain kangashäkin ja makuualustan koirille (makuualustaa ei enää ko. kaupasta saa, joten ei linkitystä, mutta vastaavaa pienemmässä koossa on tarjolla).
Olipa se häkki iso suhteessa asuntooni. Pitää alkaa katselemaan uutta isompaa asuntoa.
Ensivaikutelma kangashäkistä ja makuualustasta on hyvät. Häkki vaikuttaa laadukkaalle ja alustaa molemmat koirat jo esitestasivat. On pehmeämpi kuin pelkkä kangas lattialla.
Häkissäkin molemmat kävivät kääntymässä kun pyysin mennä sisälle, mutta eivät vielä ole itsekseen sinne menneet.
Lisääntyminen sen kuin jatkuu: sulattamani pupu sai sulatuksen aikana variksen.
No, tulipahan yksi riista lisää treeneihin. Nyt sitten oli: varis, fasaani ja pupu.
Olin Merjan kanssa treenaamassa. Merjalla oli Noppa mukana ja sillä meni treeni ihan hyvin. Paljon paremmin kuin Ellalla, joka ei pahemmin ollut riistasta kiinnostunut. Merja ehdotti, että laitan dummyihin siipiä, jotta Ella kiinnostuu riistasta enemmän. Annoimme myös Nikin noutaa variksen, josta sitten saakin ne siivet. Nikin palauttaessa kävi nimittäin aika reipas rutina...
Kotona leikkasin sitten varikselta siivet pois ja nyt siivet ovat ollet uunissa 2 tuntia (uunin lämpö 50C). Kunhan tuo on hoidettu, niin taidan sitten ottaa fasaanilta myös siivet ja kuivattaa ne uusissa. Pupun annoin Merjalle. Toinen pupuhan minulla on pakastimessa.
Sain tänään myös soiton siitä, että UK:ssa oltiin katsottu pentujen sukupuolet väärin ja että nyt siellä ei olekaan narttua tarjolla. Hiukan hämmästelimme tätä... tai joo ei nyt hiukan. Mutta nyt on uros harkinnassa johtuen ko. pentueen harvinaisesta sukutaulusta. Narttu olisi mieluiten otettu.
Kysymys, jota mietin aamulla kun otin riistaa pakastimesta huomisiin treeneihin. Pakastimesta nimittäin löytyi 2 kania yhden sijasta. En kyllä yhtään muista, että siellä 2 olisi ollut.
Lintuja olikin sitten vain yksi (fasaani). No, siinäkin muistin väärin. Jotenkin muistelin että kyllä siellä jotain muutakin fasaanin lisäksi olisi ollut. Harjoitteleehan tuolla.
Menemme Merjan kanssa huomenna treenaamaan ja riistat ovat nyt olkona telineessä sulamassa. 1½ vuorokautta luulisi riittävän. Ellan kanssa olen hieman jäisillä ekana päivänä treenannut ja sitten seuraavana ne ovatkin olleet ihan sulia. Näin on saanut kaksi peräkkäistä treenipäivää.
Samalla voisi kysellä neuvoa tuohon Nikin turkkisavottaan. Jos Nikin meinaa näyttelykuntoon siis saada. Tai onko sillä nyt niin väliä 13.5-vuotiaalla. Ehkei nyt ihan noin pörröisenä kuitenkaan.
Sain vieraskirjaani tänään viestin, joka sai kokeilemaan Ellan isän nimellä hakua. Sitä kautta löysin tiedon, että Ellan veljestä suunnitellaan isää. Ellasta tulee siis kohta täti. Noita puolisiskoja ja -veljiä taasen pukkaisi maailmaan lokakuussa tällä kertaa Itävallassa.
Sain textarin Kennelliitosta: Ellan lonkat A/A, kyynärpäät 0/0.
Ji-piii! :)
Ai niin, Ella ja Niki ilmoittautuivat tänään SNJ:n päänäyttelyyn. Tänään onkin viimeinen ilmoittautumispäivä. Kangashäkkikin tuli tänään tilattua. Onpahan sitten kunnon käyttöä sillekin.
Tutkin noita kangashäkkejä ja edellisessä postauksessa olin juuri löytänyt i-sarjan. Kun vähän syvennyin enemmän, niin ilmeisesti hivenen kallimmassa n-sarjassa on puolensa (aluksi en nähnyt näissä mitään eroja).
N-sarjassa voi vetoketjun "lukita". Ilmeisesti tärkeä ominaisuus, ainakin sen jälkeen kun luki Champdogs keskustelupalstaa asian tiimoilta (mm. Yvonnen kommentit). Omat koirani nyt tuskin söisivät häkkiä, mutta teltasta osaavat avata vetoketjut. Lisäksi n-sarjaassa on taskoja esim. pullolle ja hihnoille. Ja onhan se hivenen isompi. Ko. häkin voi myös kiinnittää autossa. Eli vaikuttaisi autokäytössäkin turvallisemmalle, tuon vetoketjukiinnityksen lisäksi.
N-sarjassa väri näyttäisi olevan harmaa, joka on ok. i-sarjassa olisi ollut sininen.
Täällä näkee miten häkin voi koota hyvin lyhyesti kun painaa "click to play".
Olen jo laittanut n-sarjan häkin ostoskoriin päällisen kanssa. Päällinen tulee Nikille. Kassalle asti en vielä ole mennyt, koitan nyt vielä katsella, että häkki varmasti olisi toiveiden mukainen.
Mustissa ja Mirrissä on tarjouksessa kangashäkki (99 euroa). Otin Ellan mukaa shoppailemaan; ajattelin katsastaa häkkiä Ellla sisällä samalla kun ostan Royal Caninia. Häkki siis löytyi ja olisin sen ostanutkin, mutta se väri. Isoin häkki on vain vihreänä. No, onhan tuo autokin metallinvihreä, mutta kun se tuli isän kautta minulle, niin väri nyt oli se mikä oli. Asuntooni nyt vain ei kertakaikkiaan vihreä sovi. Muut tarjolla olevat värit punainen ja sininen molemmat olisivat käyneet. Myyjä katsoi vielä koneelta ja suurin koko tosiaan on saatavana vain vihreänä.
Kävin sitten jopa tuossa Viherlaakson eläinpisteessä, jossa en ole aikoihin käynyt, katsomassa josko siellä olisi. Olihan siellä. Isoin tummanpunainen häkki olisi ollut 179 euroa - 15%. En ollut valmis maksamaan väristä 50 euroa.... Häkki jäi kauppaan.
Yksi vaihtoehto on etsiä häkkiä UK:n matkalla. Toinen on ottaa metallinen, jota voisi myös autossa pitää turvallisuussyistä.
Mielelläni otan vinkkejä vastaan. Google on jo kovassa käytössä.
Paten koiratarvikkeeseen parhaillaan tutustumassa. Tämä (sama kuin kuva yllä) näyttää hyvin paljon samalta tuotteelta ihan kokoa myöten ja Viherlaaksossa maksoi reilut 150 euroa...Huimalla hintaerolla Paten hyväksi. (tutkinta jatkuu).
Ai niin, kun tultiin Ellan kanssa kotiin, niin Niki oli sillä välin yrittänyt dyykata roskista. Oliskohan juuri aloitellut ennen kuin tultiin kotiin, koska vielä onneksi alkutekijöissään (viereisen kaapin ovi oli saatu auki ja sitä kautta roskis-ovea onnistuttu vetämään auki). Onneksi oli vain roska, pari lattialla. Jos molemmat olisivat olleet paikalla, niin Ella olisi saanut syyt niskoilleen....
Niki on muutenkin aktivoitunut viime aikoina. Lenkillä tulee hyvin mukana ja menemme niitä vanhoja tuttuja normaalilenkkejä.
Pitää ehkä jossain vaiheessa laittaa noutajien keskustelupastalle kysely toimivasta imurista.
Ekan flatin aikoihin sain ensimmäiseen kotiin (omaan) vanhemmiltani vanhan imurin, joka toimi ihan hyvin. Ikä tuli vastaan jossain vaiheessa, mutta en muista toimivuuteen kiinnittäneeni huomiota sen kummemmin (eli se toimi).
Häälahjaksi saimme aikoinaan rahaa, josta pikku osan sijoitin Mielen imuriin. Osat toimivat hyvin ja imutus oli hyvä, mutta se vain tuntui todella raskaalle. Imurointi nyt kun ei ole suurimpia ilojani, vaan pakollinen velvollisuus, joten raskaus meni pitkään vastenmielisyyden piikkiin. Sitten huomasin, että eihän ne pyörät pyöri kunnolla ja ajoittain kannoin isoa imuria. Sitten alkoi pännimään enemmän. Isä sitä silloin tällöin sääteli, mutta raskas se oli aina.
Sitten hankin Kärcherin. Sillä oli kahden vuoden takuu ja monta kertaa käytin sitä erilaisten vikojen takia huollossa. Huoltokaveri jo katseli vähän pitkään kun alkoi jo tuntemaan minua. Sitten juttelimme käytöstä ja hän totesi, ettei tuo imuri noin suurta käyttöä kestä.... Kärcheristä hajosi mitä lie osia ja kaikkia ei edes takuun aikana korvattu. Lisäksi imuteho oli vaatimaton.
Sitten vanhempani ostivat minulle jonkun halvan imurin ensi hätään (maksoi 50 euroa). Imutehot olivat mahtavat verrattuna Kärcheriin. Ihana imuri! Sääli, että suutinosa irtosi melko nopeasti, joten pitää hankkia uusi tilalle jostain. Tämä hyvä imuri siis maksoi 50 euroa (300 mummon markkaa) ja Kärcher maksoi 1490 mummon markkaa. Hinnalla ei siis välttämättä saa hyvää.
Mutta olisin kyllä kiinnostunut tietämään mikä imuri on hyvä ja kestävä. Ihan näin koiranomistajan kannalta. Haluaisin pitkäikäisen, hyvän ja toimivan imurin. En voi olettaa, että tuo 50 euron imuri pitkään toimii, vaikka kokemusta kalliiden huonosta toiminnastakin on. Tässä varmaan kannattaa kuunnella muiden koiranomistajien kokemuksia. Any?
Vanhemmillani kävi aikoinaan se kuuluisa pölynimurikauppias kotona. Ostivat häneltä imurin, joka on nyt n. 25 vuotta vanha ja edelleen pelittää. Olisko se Nilfisk tai joku sellainen. On nyt kakkosimurina heilllä. Pitääkö tässä pyytää pölynimurikauppias kotiin...? Ehkei nyt sentään.
Pentu UK:ssa on nyt varattu ja saapuu marraskuussa. Kasvattaja vahvisti heti, että Suomeen saadaan narttupentu ja se menee Turun lähettyville.
Lisää kuviakin on tiedossa jossain vaiheessa.
Kuvassa Ellan ja Lunan leikkiä viikon takaa.Sain veljeltäni linkin Orb'in sivuille. Vaikuttaa mielenkiintoiselle. Josko tuota voisi hyväksikäyttää koirien vahtimisessa kun vieläkään en ole saanut virtualista dogsitteriä toimimaan.
Näyttäisihän tuosta olevan muuhunkin käyttöön, mutta näin aluksi kiinnostaa tuo virtualinen dogsitter mahdollisuus.
What is Orb?
Orb takes the home out of home entertainment! Orb gives you secure access to your digital media from your home computer through a simple Web interface. Stream your live TV, photos, music and videos to any Web-enabled device.OrbTV
Watch your favorite showsStream live or recorded TVSchedule TV recordings when you are on the goAccess and monitor your Webcams wherever you are
Meidän piti Ellan kanssa osallistua *es:n Nuuksion retkelle sunnuntaina, mutta ääretön allergiani parkkiongelmiin esti tuon. Menimme kyllä paikalle, mutta molemmat Haukkalammen parkkipaikat olivat tupaten täynnä ja autoja kapean tien reunoissakin. Välillä ei päässyt etenemään eteen eikä taakse. Kaamea kokemus! Lähdin kotiin ja vähän myöhemmin menimme vakiopaikallemme, jota ilmeisesti kannattaa varjella "julkisuudelta". Siellä kun kuitenkin saa yleensä mennä ihan rauhassa tapaamatta ketään ja ei todellakaan ole parkkiongelmia. Kotona vielä piti etuovi.comista katsella asuntoja kauempaa. Yök ruuhkille ja tungokselle! Tahtoo pois pääkaupunkiseudulta.
Soitin eilen Marjutille ja kysyin tietääkö hän ketään, joka voisi olla kiinnostunut pennusta UK:sta. Turha antaa sen mennä "ohi". Marjut itse on kiinnostunut ja juttelimme illemmalla enemmän kun olin mailannut tietoja pentueesta. Hän oli samaa mieltä, ettei kannata antaa mennä ohi. Jos hän ei ota, niin tietää kyllä erään, joka ottaisi. Palaamme asiaan vielä maanantain aikana, jotta voin ilmoittaa ko. pentueen kasvattajalle, joka jo odottelee tietoja.
Nikin patti on hävinnyt! Se on jossain vaiheessa tippunut pois ja nyt siihen on muodostumassa hieno iho ilman pattia. Patin hirttäminen onnistui yli odotusten kun jäljestäkin tuli noin siisti. Miralta aikoinaan hirtin pari pattia, mutta en noin isoja kuin mitä Nikillä oli.
Mitäpä menneestä viikosta 37 jäi mieleen...?
Mylliksellä tuli käytyä lenkillä. Jätin Nikin kotiin, koska kaipasin kunnon lenkkiä. Teimme tiistaina kunnon lenkin Ellan kanssa. Maanantai meni vain pissityslenkillä tuossa lähistöllä.
Keskiviikkona Ella sai kutsun Lohjalle leikkimään 5 kuisen Lunan kanssa. Luna oli Omskakas kasvattajalla hoidossa kun "äippä ja isukki" olivat Espanjan reissussa.
Ella ja Luna tulivat ikäerosta huolimatta hyvin toimeen. Ellahan alkaa jo olla tunnettu toy girl, jota pyydetään leikkikaveriksi kun se tulee kaikkien kanssa hyvin toimeen.
Kävimme lenkillä lähimaastossa ja tytöt tutustuivat kaikkiin mahdollisiin vetisiin lätäköihin välittämättä oliko se suuri vai pieni. Sitten pihalla taas leikittiin. Isot koirat olivat sillä aikaa sisällä (Jyrki tosin oli linkittämässä niitä kun tulimme paikalle) ja Mette tunnisti heti Ellan ja olisi tietenkin halunnut leikkimään. Tällä kertaa ei päässyt. Mette ei enää tunnista Lunaa pennukseen, joten heitä pidetään hieman erillään.
Tostaina vanhempani kävivät katsomassa koiria kun olin Nokia kaupungissa työmatkalla. Äitini oli vienyt Nikin lähimaastoon kun Niki on vähän huono "tekemään asioita" kotipihalleen.
Perjantai taas meni Mylliksellä molempien tyttöjen kanssa. Ella vähän tuossa vinkuu kuin olisi juoksua tekemässä. Keskiviikkona kylässäkin kiinnitin huomiota jatkuvaan pissimiseen.
UK:sta tuli mailia ja kuvia pikkupennuista. Vähän olen ottamassa takapakkia tuon suhteen. Ei taida olla kovin järkevää juuri nyt ottaa pentua: Nikin pitää saada viettää rauhallinen vanhuus eikä stressata pikkupennulla. Stressaantuneena Niki varmaan rökittäisi pennunkin kun pentu tarpeeksi hössöttäisi.
Taidan odottaa josko Mary vielä tekisi pentueen.
Jos haluat / tiedät jonkun, joka olisi kiinnostunut pennusta Englannista, niin ilmoittaudu. Hoidetaan homma niin, että otat itsellesi varaamani pennun tuosta pentueesta. Hinta on £600 UK:ssa + el.lääk.tark + "licence". Koira voidaan myös lennättää suoraan Suomeen ilman hakemista. Tarkemmat tiedot saat kysymällä. Pentue syntyi 8.9.06 ja on tuossa kuvassa ylhäällä (4 narttua ja 3 urosta).
Kuvassa Ellan sisko Bonnie Windsorin näyttelyssä 2.7.06| UK | 0-3 | 4-8 | 9-18 | > 18 | 60 |
| FCI | A | B | C | D | E |
Ella oli tänään Skutilla lonkkakuvissa. Skutihan aikoinaan antoi lausuntoja Kennelliitolla ja Nikikin kävi hänen kuvattavanaan aikoinaan.
Aluksi tutkittiin polvet ja Ella sai puhtaat nollat. Sitten otettiin kyynär -kuvat ja sen jälkeen lonkat. Saimme siinä odotella hetken Ellan edelleen vedellessä sikeitä "kaukalossa". Hetken päästä Skuti tuli kuvien kanssa takaisin ja sanoi, että lonkat ovat A't mutta kuvat voisivat olla suoremmin edestä otetut (varmuuden vuoksi). Sitten otimme uudestaan lonkat.
Skuti sanoi, että kyynärnivelet olivat 0/0 ja lonkat A/A. Polvet olivat siis 0/0.
Kuvat lähtevät vielä Kennelliittoon lausunnolle, mutta luotan kyllä Skutin "lausuntoon". Jos ne tulevat Kennelliitosta jonain muina, niin pidän Skutin lausuntoa henkilökohtaisesti pätevämpänä.
Kotimatkalla soitin Merjalle kun oli pakko päästä "tuulettamaan" ja tuntui että melkein pakahtuu onnesta.
Nyt vielä soitan Marylle ja kerron hyvä uutiset. Ella tuossa vetelee edelleenkin sikeitä sängyn alla. Välillä kuuluu kun häntä hakkaa lattiaan, mutta taitaa olla aika hyvin muissa maailmoissa vielä.
.... Ja juuri kun sain tuon kirjoitettua, niin sieltä kömmittiin ylös. Sain sitten otettua Ellasta pari kuvaakin juhlistaaksemme tätä suurta päivää ;)
Olin jo unohtanut millaisessa kunnossa koira on tuon jälkeen. Ella veteli sikeitä todella hienosti ja sitä piti käsiä yhteenlyömällä (ääni) herätellä ylös sen jälkeen kun olin maksanut. Sitten kävelimme vähän pihalla ja Ella veteli hienosti siksakkia; vähän kuin pienessä sievässä.
Ohessa englanninkielinen selostus perinnöllisistä ongelmista, mm. lonkat (hip dysplasia):
http://www.flatcoat.com/health.htm
Jostain syystä kuvan laittaminen ei onnistu. Vaikuttaisi ihan kuin kaikki olisi ok, mutta kuva vaan ei tule tähän. No, kuva löytyy täältä.
Bongasin Digitoday'sta uutisen koirien (tarvike) verkkokaupasta.
Pohjois-Espoo ei ainakaan vielä kummoista tarjoa ainakaan Royal Canin ruokituille koirille. Tarvikkeita ei vielä ole kummoisesti, mutta sallittakoon se aloittelevalle.
Tosin epäilen, että asiakkuuteni Mustiin & Mirriin säilyy tästäkin huolimatta muuttumattomana. Mitä sitä hyvää vaihtamaan.
K-18 -sarjassa clipsi että koirillakaan ei aina mene homma putkeen.
Eipä mitään kummempaa raportoitavaa. Koirien kanssa on lenkkeilty ja uitu.
Toissa viikonloppuna huomasin yhden patin Nikin kyynärpäässä vuotavan. Laitoin siihen ompelunarun tiukasti ympärille juureen. Nyt tuo patti siis "hirttäytyy". Niki sitä ajoittain nuolee ja jotenkin tekee pahaa katsoa sitä pattia (miten niin herkkä), mutta nyt vajaan 2 viikon kuluttua patti on enää vähän kiinni ja melkein lähdössä irti. Patti on kooltain noin peukalon pään kokoinen. Toivottavasti kohta tippuu pois. Uutta ihoa näkyy alla ihan hyvin, että tämä "toimenpide" ilmeisestikin tuottaa tulosta.
Sain eilen kotiin työlinjat ja vanha linja katkaistiin. Nykyinen uusi linja on suojattu ja huomasin, etten pelkällä IP-muutoksella saa webcam kuvaa välittymään. Nyt en tiedä mitä tekisin. Pitänee kysäistä joltain konkarilta. Vähän orpo olo täällä töissä kun ei voi koirien hyvinvointia varmistaa. Tuohon on tottunut ja kun parin kk:n sisällä ollut tapauksia, joiden takia haluaisin varmistaa ajoittain, että kaikki on kotona kunnossa. Eilen tein töitä koko päivän kotoota. Ehkä myös huomenna. Onhan työpaikallakin omat hyvät puolensa ja mielellään tänne tulee. Miinusta on ruuhkat ja melkein päivittäiset kolarit liikenteessä edelleenkin puurouttamassa liikennettä + parkkiongelmat.
No, nyt on sitten ilmeisesti dynaaminen IP-osoitekin ja kävin jo hankkimassa ilmaisen pelastajan tilanteelle (dyndns). Katsotaan nyt jos jotenkin saisi taas homman toimimaan.
Flattikerhon pääsivulla on ilmoitus Riitta Ahon kirjasta Terverakanteinen koira. Pistin sen samantien tilaukseen.
Kotirintamalla ei mitään uutta ja mullistavaa: lenkillä on käyty ja koirat ovat voineet hyvin. Lenkin jälkeen on tullut heitettyä pari dummyä.
Jos jollakin on tarjota neuvoja/ehdotuksia miten saa välitettyä kuvaa ja ääntä suojatun verkon yli, niin ota ihmeessä yhteyttä!
Kuvassa Niki neljä vuotta sitten entisessä autossa.
Ella oli tänään moikkaamassa entisiä pitkäaikaisia naapureitaan. Omskakas poppoo muutti täältä Pohjois-Espoosta Lohjalle ja Ella pääsi lenkille Meten ja Suvin kanssa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua Ellan ja Meten välillä. Taas selätettiin (ihan niin kuin tuolla aikaisemmissa talvisissa videonpätkissäkin).
Menimme n. 1½-2 tunnin lenkin ja koirat pääsivät pariin otteeseen uimaan. Maasto oli sen verran haastavaa ja tiedossa jo etukäteen mistä johtuen Niki joutui jäämään kotiin.
Iltapäivällä soitin Marylle, joka vastasi puhelimeen paljon pirteämpänä kuin aikoihin. Tempperamenttinen Mary oli taas elementissään. Juttelimme Ellasta ja Mary oli so pleased kuullessaan eilisestä neurologin tutkimuksesta. Hän oli ollut absolutely sure (hyvin painotettuna) ettei kyseessä koskaan ollutkaan epilepsiaa. Sitten hän kertoi yhdestä tutusta kasvattajasta UK:ssa, jonka koiralle oli hiljattain käynyt juuri kuin Ellalle. Koiran pää ja niska olivat alkaneet täristä ja ko. kasvattaja oli paniikissa miettinyt epilepsiaa. Osoittautui, että ko. tärinä oli johtunut vain jonkin sorttisesta iskusta päähän. Koira oli telonut itseään johonkin. Ellallahan tärisi samalla lailla pää ja niska, mutta muu kroppa pysyi hallinnassa. Ella myös kykeni toimiaan tärinän aikana kuten tuokin koira. Ellalla oli uudessa diagnoosissa yhtenä vaihtoehtona "paroksysmaalinen liikehäiriö".
Mary kyseli josko olisin UK:hon tulossa katsomaan jotain näyttelyä lähiaikoina. Kerroin, että olisin kiinnostunut tulemaan katsomaan jotain field-trial (warm game) koetta. Mary lupasi ottaa selvää ja soitella. Omskakas Sarin kanssa juuri olimme field trialista tänään jutelleet ja Sari oli siinä uskossa ettei noihin UK:n field trial kokeisiin kovin helposti pääse ulkopuolisena katsomaan. Eiköhän tuo Maryn kautta onnistu. Hän kuitenkin on hyvin tunnettu ja arvostettu kasvattaja UK:ssa. Hän tiesi jo heti kuka on menossa ja keltä voi kysellä.
Tosi hienoa kuulla Maryn taas olevan kunnossa.
Kävimme tänään Ellan kanssa Aistissa jatkotutkimuksissa niihin Ellan tärinäkohtauksiin.
Ellan neurologinen tutkimus oli normaali, eli kaikki hyvin.
Juttelimme neurologin kanssa niistä mahdollisuuksista, joita Ellalla voisi olla.
Todennäköisintä on, että Ellalla oli myrkytysoire koska kohtaukset tulivat 24h sisällä eivätkä ole uusiutuneet.
Tärinöille ylipäätään on monia vaihtoehtoja: myrkytys, epilepsia, lihaskramppi, korvaongelmat etc.
Ellan oireet eivät sopineet tyypillisiin flattien tai noutajien epileptisiin kohtauksiin.
Lihaskramppeja on diagnisoitu eniten dobermanneilla. Krampit voivat muistuttaa epilepsiaa.
Korvaongelmat voivat aiheuttaa tärinäkohtauksia (tyypillisin rotu King Charlesin spanieli).
Jatkan tästä kirjoittamista kun olen taas kotona. Sinne jäi myös neurologin A4 kirjoitelma. Vähän tuohon alustin noita, että itsekin muistaisin.
Joskus aikoinaan tuli allekirjoitettua tällainen ja mailitse tuli ilmoitus, että vielä tarvittaisiin lisää allekirjoituksia.
www.oneseat.eu
Euroopan veronmaksajat maksavat 200 miljoonaa euroa vuodessa parlamentin liikuttamisesta Brysselin/Belgia ja Strasbourgin/Ranska välillä. Euroopan Unionin kansalaisena haluan Euroopan parlamentin sijaitsevan vain Brysselissä.
Noutajat forumilla joku kyseli pentujen lenkkien määrästä. En varsinaisesti ole rajoittanut pentujeni lenkkien määrää aikoinaan, vaan ne ovat saaneet juosta vapaana metsässä. Metsässähän maanpohja joustaa toisin kuin alfaltilla.
Siitä tuli mieleeni vuoden takainen kävelyreissu kun yksi alfattikävelystä pitävä mies oli kuvioissa. Ella oli juuri täyttänyt vuoden ja Niki saavuttanut kunnioitettavat 12-vuotta. Miehimys halusi lähteä käymään eräässä kaupassa kävellen. No, sehän sopi. Kun sitten lähdimme ulko-ovesta, niin hänen hämmästyksensä oli aika suuri: enkö meinannut ottaa koiria mukaan. Sanoin, että Ella on liian nuori kävelemään reilut 10 km asfaltilla ja Niki taasen liian vanha.
Eihän tuo 10 kilsaa ole mitään, mutta vähän yli puolessa välissä meikäkin jo ontui. Kroppa vaan ei kestä alfalttia vaikka oli lenkkikengät... tosin vanhat. Ei niissä ole mitään moderneja ominaisuuksia. Tosin enpä noita ominaisuuksia tarvi kun lenkkeilen metsässä, jossa jo maa antaa hieman myöten eikä ole yhtä kova alusta kuin asfaltti. Kunto kyllä kestää 10 km ihan kevyesti, mutta luusto ei kestä asfalttia. Asfaltille sopii rulllaluistelu, jota kestin esim. 118 km yhtenä sunnuntaina pari vuotta sitten. Ihmetyttää, että jotkut lenkkeilijät maksavat maltaita kengistään, jotta voivat juosta asfaltilla! Metsässä ei mitään high-tech kenkiä tarvi. Lisäksi kun olen joskus pitänyt sykemittaria Nuuksion maastoissa, niin syke nousee korkealle (yli 160:n ajoittain), eli ihan samoihin kun pyöräilyssä tai rullailussa.
Siitä tuli mieleen, että kuinka tärkeää tuo on pennulle? Siis pehmeällä pohjalla liikkuminen. Ei voi tehdä kehittyville lonkille hyvää jos liikutaan asfaltilla.
No, tänään käytiin liikkumassa Mylliksellä lähinnä uinnin merkeissä. Ex-naapuri Roosa oli myös taas paikalla. Ella nauratti 2.5-vuotiasta Lauri poikaa veteensyöksymisillään. Niki harrasti vedessä kellumista seisaaltaan.
Menin tänään kahdestaan Ellan kanssa Mylliksen lenkin. Kun ensimmäisen kerran pysähdyimme rantakalliolle, niin vastarannalla naurettiin Ellan veteen ryntäämisille. Ella kun ottaa vauhtia ja hyppäsi useaan kertaan vauhdikkaasti veteen. Sivurannalla näimme kultsun ja myöhemmin se osoittautui ex-naapuri Roosaksi.
Kun sain Ellan tuotua kotiin, niin otin Nikin ja menimme lähimaastoon. Niki puhkui intoa. Se juoksi niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Ja se oli aika kovaa, sillä hävitin sen.... Juoksin ympäri lähimaastoa ja kutsuin sitä sekä puhaltelin pillillä. Nikiä vain ei näkynyt. Jonkun ajan kuluttua juoksin kotiin katsomaan josko se olisi kotiovella, mutta ei ollut. Lähdin juoksemaan takaisin ja metsänreunalla Niki tuli juosten vastaan leveä hymy huulilla. Jollakin oli selvästi ollut hauskaa.
Juttelin serkkuni Ninan kanssa tänään. Heillä on 8-vuotias labbisuroa, joka on ollut melkein koko kesän mökillä. Nyt Nina oli käynyt sen kanssa "normaalilla" lenkillä ja Otto-poika oli ollut ihan ryytynyt. Kävely ei ollut sujunut ja se oli ihan väsy. Että ihmekös se jos Niki 13-vuotiaana kärsii samoista ongelmista.
Tämän päiväinen tempaus oli sille juuri sopivaa liikuntaa. Ja hauskaa! :)
Flickr'in kautta ei sitten voikkaan postata juttuja. Tulee kyllä viesti että mennyt perille, mutta ei näy koskaan täällä. Poistin blogin ja asetin uudelleen, mutta silti ei tule läpi vaikka niin väittää. Ehkä kuitenkin kestän tuon.
Eilen oltiin lenkillä ja Niki ei sittenkään jaksa kunnolla tunnin lenkkejä. Loppumatkasta alkoi olemaan takajaloista voimat pois. Tuli siinä mieleen, etteihän me olla käyty kunnolla lenkillä koko kesänä. Ollaan vain uitu kun on ollut turhan kuuma. Vähän tuolla takaraivossa "joku ääni" sanoi koko kesän, että Nikin pitäisi käydä lenkillä, jotta motoriikka toimisi. Mutta vähän se oli vaikeaa kun oli liian kuuma lenkkeillä.
No, illalla taas hieroin Nikiä.
Testaan tässä beta Bloggeria.
Onhan siihen tullut helpotuksia. Aikaisemmin muutoksia tuli tehtyä suoraan templateen ja nyt ne voi tehdä erillisellä palkilla helpommin. Tosin sitten viimeisin entry tulee ylimmäiseksi (kts. oikean puoleinen palkki) ja sitä ei voi muuttaa kuin deletoimalla ja sumplimalla järjestyksellä ylin viimeisenä. Jatketaan tutustumista.
Templateissa itsessään ei tule uusia vaihtoehtoja, mikä lievä pettymys.
Linkki testi (mm. väri): www.flatti.net
Nyt kun on ollut tuo webcam käytössä jo jonkin aikaa, niin kännykällä "vahtaaminen" on alkanut enemmän kiinnostaa.
Nykyinen webcam ohjelma kuin tukee vain IE selainta ja pääsääntöisesti käytän Mozilla Firefoxia (= IE vain kun on pakko ja se on ainut selain ko. tarkoitukseen).
Mietin josko saisin toimiaan sekä kännyssä että netin kautta ja veljeni Sami sai kaveriltaan ihmettelyyni seuraavan laisen vastauksen:
"minusta se koiravahti näyttää vähän vaikealta jos on operaattorin tekemä NAT käytössä, tulkitsin sitä tekstiä niin että toimittaja voi tarjota jonkunlaisen stream-relayn palveluna eri pyynnöstä (ja maksusta?) "in this situation you can use Argus -remote surveillance router service. On ARS server menu item settings->router settings allows yiou to enter ARS router IP ... Please contact us for details" eli kotikone lähettäis sitä valvontakuvaa ARS server routerille (joka siis voisi olla toimittajan kiinteässä IPssä oleva purkki) josta puhelin voisi edelleen saada sen itselleen IMEI-koodilla identifioituna"
Pitänee vielä siis tutkia. Kohta taas operaattori vaihtuu kun saan kotiin HOCin (Home Office Connection) duunin kautta. Olisi aika kätevää jos voisin myös kännyllä katsella miten koirilla menee. Varsinkin jos kohta pentukin vahdattavana.
Käytän tästä koko touhusta hieman pehmeämpää määritelmää: Virtual Dogsitter.
Koiranomistajan vaatteet joutuvat koville. Ainakin flatit ovat tahraavia koiria: kierivät mudassa ja ties missä. Siinä saa sitten omistajan vaatteet osansa. Joskus myös täysin sivullisen.
Siispä kaupasta Vanish tahranpoistajaa.
Laiton kaksi valkoista paitaa pesukoneeseen ja pesupulverin sekaan Vanishia. Tulos: tahrat pysyivät. Seuraavana aamuna laitoin paidat ämpäriin ja liuotin niitä veteen sekoitetussa Vahishissa. Tämän jälkeen paidat pesukoneeseen. Lopputulos: tahrat pysyivät.
Nyt tietty voisi vaatiai määrittelyä, että mikäs se tahra sitten on? Eikö se ole ns. ylimääräinen esiintymä vaatteessa?
Flatin omistajan mielipide: ei taida kannattaa tuhlaa rahojasi Vanish tuotteeseen. Se ei tehoa.
Ehkäpä lapsiperheillä vain ei ole kunnon tahroja. Heillehän sitä markkinoidaan tehokkaana..... Saanen kuitenkin epäillä.
Markkinoinnille hyvä arvosanat. Lupausten täyttämisen kanssa kyllä on vähän niin ja näin.
Marttojen ohjeet tahranpoistolle täällä.
Perjantai aamuna, ennen töihin lähtöä, katsoin pikaisesti Noutaja-forumin viestejä. Siellä "Sanna 85" kirjoitteli kasvattajasta, joka pennuttaa spondyloosa nartulla.
Töissä katsoin viestiä uudelleen ja kasvattaja oli omalla nimellään vastannut tähän viestiin.
Kasvattajan viesti oli asiallinen ja hän ilmoitti, ettei hänen koirallaan ole spondyloosia.
Illemmalla nuo viestit olivat poistettu. Miksiköhän?
Minusta on hyvä, että asioista keskustellaan. On hyvä, että kasvattajat ylipäätään tietävät, että jos teetättää esim. sairaalla koiralla pentuja, niin se tulee tietoon. Näistä asioista on ihan hyvä keskustella. Nyt joku ilmoitti ilmeisesti kuulemastaan tai ainakin oletuksestaan. Kasvattaja sai tilaisuuden esittää vastineensa ja korjata virheellisen tiedon.
Nyt sensuuri kukkii. Juttuja lentelee ilmassa ja niistä ei voi keskustella palstalla? Minusta oli loistavaa, että kasvattaja sai tilaisuuden korjata väärän tiedon. Ilman tuota keskustelun avausta se olisi ollut mahdotonta. Mutta tietysti jos tekemiset eivät kestäkään päivänvaloa..... Silloinhan sensuurin voi ymmärtää, muttei ehkä ihan hyväksyä.
No, yksi kaverini kommentoi aikoja sitten samaa: noutajat foorumissa sensuuri kukoistaa. Asioista ei saa puhua niiden oikeilla nimillä ja pitää olla hyssyn hyssyn. Nyt alkaa minuakin tympimään turha sensuuri. Panettelu on eri asia, mutta parasta puhua vaikka se ei aina kaikkia miellytä.
Olin keskiviikkona ystäväni Aulin ja koirista vain Ellan kanssa Mylliksellä. En uskaltanut ottaa Nikiä. Vähänkös sitä näytti harmittavan kun lähdettiin.
Lenkillä Ella ei oikein ottanut etäisyyttä vaan pysyi tavanomaista lähempänä vaikka juoksikin. Ensimmäinen kunnon lenkki hänellä ilman Nikiä.
Illalla kotona ollessa Niki oli "levoton" ja läähätteli koko ajan. Mietin mitä pitäisi tehdä: antaa vain lisää ruokaa vai mennä lenkille. Menin lenkille. Siitäkös lady vähän riehaantui. Laatulenkkiä ilman sitä pientä riiviötä! Voi sitä hössötyksen määrää. Eli läähättäminen oli vain johtunut siitä, että oli menohaluja :) Ja kyllä sitä juostiinkin, mitä vanhoista jaloista päästiin. Meikäläistä vain hymyilytti seniorin touhut.
Torstaina menin suosilla lähimaisemiin peltolenkille molempien koirien kanssa. Kotiin päin tullessa vuoden ikäinen kultsityttö tuli vastaan ja Ella pääsi riehumaan ja mutaojaan. Niki sai kunnon rauhallisen lenkin, joten molemmille tuli sopivat liikunnat.
Ilmeisesti se tiistainen tosiaan oli vain jotain kipua eikä mitään vakavaa, koska we are back in business.
Langattoman vartiointijärjestelmän asentaminen
1) Mene kirpputorille ja osta miesten käytetyt saappaat - mahdollisimman iso pari.
2) Laita saappaat ulko-oven eteen "Metsästys ja kalastus" -lehden päälle.
3) Laita koirankuppi saappaiden viereen. Oikein iso kuppi.
4) Kirjoita oveen lappu jossa lukee suunnilleen näin;
"Jaska, ollaan Kaken kanssa kaupassa hakemassa Karjalaa ja haulikon panoksia. Tullaan puolen tunnin sisällä. Älä häiritse rottweilereita, ne ovat juuri saaneet matokuurin ja ovat hermona"
"Flattiblogin toimitus" kyllä hieman ihmettelee, että mitäs niillä rotikoilla metsästetään?
Niki vaikuttaa olevan ihan kunnossa. Eilen illalla hirmusti hössötti ruuan perään ja sillä sai lahjottua itselleen kolme isoa porkkanaa.
Vatkasin Nikiä hetken lattialla, samaan tapaan kuin mitä osteopaatti teki. Onnex ei oo kopiosuojattua toimintaa ;) Vähän siinä vatkauksen ohella tuli hierottuakin.
Aamulla Niki nukkui sikeästi ja jäi vielä sängyn alle kun nousin ylös. Jossain vaiheessa ilmeisesti nälkä alkoi kurnimaan vatsassa (tosin epäilen tuon nälän olevan leikatulle vanhukselle kroonista) ja se kömpi sängyn alta. Kaikki vaikutti ihan ok:lle. Nyt olen töissä ja katsoin webcamin kautta ja siellä vedetään unta palloon kaikessa rauhassa. Yritin SnagIt'illa laittaa tähän webcamin välittämää kuvaa, mutta jotenkin tulee hassusti = anti olla.
Taisi olla spondyloosia, joka vaivasi Nikiä eilen. Ja miten niin reagoin voimakkaasti? ;)
Lähdin taas tyttöjen kanssa Myllikselle. Ella juosta touhotti edestakas ja oli innoissaan. Ilma tuntui sateen jälkeen tosi mukavalle kun oli raikkaampaa sekä viileää. Räpläsin alkumatkasta uutta uljasta kävelymittariani. Katselin, että se isompi lenkkitie osuus ehkä oli aika kova pohja Nikille, joten annoin sen suunnata polullle, joka alkoi jyrkällä nousulla. Emme olleet päässeet ihan mäkeä loppuun kun jotenkin Niki kiinnitti huomioni. Se sitten pysähtyikin ja jäi paikoilleen. Kaikki ei ollut kunnossa. Se jotenkin poissaolevana hiukan kieli törröllä läähätti ja laitoin käden sen sydämen kohdalle, mutta se ei tuntutut ainakaan hakkaavaan mitenkään poikkeuksellisesti. Niki vain oli paikoillaan eikä tehnyt elettäkään liikkuakseen siitä.
Odottelimme siinä hetken ja paniikinpoikanen alkoi kasvamaan sisälläni. Niki on painava, joten mietin miten sen saan takaisin autolle. Tuonne kun ei voi mitenkään ajaakaan. Otin sen vähän ajan kuluttua syliini (tai kannoin, minkä kykenin) kaikki ne muutama metriä. Sitten laskin maahan ja Niki alkoi makaamaan. Kaivelin jo puhelinta aikeissa soittaa veljelleni, mutta totesin hänen asuvan sen verran pitkällä että kestää tulla. Sitten taas nostin Nikin syliini ja kannoin jyrkän mäen alas. Kyllä otti voimille.
Laskin Nikin alas ja nyt se suostui kävelemään hitaasti perässäni. Vähän ajan kuluttua se alkoi juoksemaan. Kun tulimme ensimmäisen "parkkipaikan" kohdalle, niin se suuntaisi mäkeä ylös järvelle. Annoin sen mennä. Olimme hetken järvellä ja annoin koirien uida.
Siinä sitä tuli rannalla itkeä tihutettuakin hetki ihan vain säikähdyksestä. Annoin Nikin tulla autoon takapenkille (jossa se tykkää enemmän matkustaa) ja Ella meni farkun takaosaan.
Kotona Niki sai tuhdin annoksen Metacamia. Tosin se juoksi taas autosta kotiin, joten olisikohan vain ollut spondyloosan aiheuttamaa kipua kun joutui jyrkkää mäkeä kapuamaan. Eihän hän enää ole nuori tyttö vaan n. 13,5 vuotias. Ehkä pitää vähentää hänen lenkkejä ja keskittyä pitemmille lenkeille vain Ellan kanssa. Hyvinhän hän on tähän ikään saakka jaksanut tulla mukana. Ehkä on oloneuvoksettarena olon aika ja tehden vain pieniä lenkkejä. Toisaalta metsälenkit ovat Nikille terapeuttisia. Pitänee katsella vointia lähipäivinä.
Ellalla oli tänään taipparit ja meni kuten olin odottanutkin: NOU0.
Starttasimme ensimmäisinä ja vesiosuus meni todella hyvin. Sitten tuli hakuruutu, mutta Ella ei oikein malttanut pysyä siellä vaan vesi kiinnosti liikaa. Lopulta keskeytin kokeen. Ruudusta tuli kyllä yksi varis, mutta kun vesi veti niin selvästi luokseen, ettei hakuruudussa olisi millään malttanut olla. Kahdella seuraavallakin koiralla oli samoja ongelmia: vesi kutsui liian voimakkaasti tänään.
Ilma oli taas tälle kesälle tyypillisesti niin kuuma, etten jäänyt katsomaan kovin pitkään kuinka muilla meni. Ella odotteli autossa (takaluukku kylläkin oli auki) ja en halunnut pitää sitä liian pitään odottamassa.
Päivän taipparitulokset täällä.
Taipparin pöytäkirja:
1. Sosiaalinen käyttäytyminen
Suhtautuu ystävällisensti muihin koiriin ja ihmisiin (hyv.)
2. Uimahalu
Ui mielellään ja suoriutuu tehtävästä helposti (hyv.)
3. Hakuinto
Haku ei käynnisty lainkaan. Koira haluaa ainostaan järveen (hyl.)
4. Noutohalu
Noutaa lokit. Variksen kanssa vaikeuksia (hyv.)
5. Nouto-ote
Hyvät otteet lokeista (hyv.).
6. Palauttaminen
Palauttaa lokit ohjaajalle (hyv.).
7. Reagointi laukaukseen
Tarkkaavainen (hyv.)
8. Itseluottamus ja aloitekyky
Riittävä (hyv.)
9. Yhteistyö
Riittävä (hyv.)
10. Yleisvaikutelma
Erittäin uimahaluinen koira, joka tänään ei halua muuta kuin olla vedessä (hyl.).
Eli pääsemme kolmansille taippareille ;)
Ei hirmusti harmita, ettei päästy läpi. Jos taipparit olisi läpäisty, niin se olisi ollut positiivinen yllätys. Elämässä vain on tärkeämpiäkin asioita, jotka ovat viime päivinä kongretisoituneet. Pääasia, että koira voi hyvin ja on onnellinen. Se, että tuleeko taippareissa käytyä useampia kertoja jotenkin vain tuntuu turhalta murheelta. Riittää kun kummallakin (sekä koiralla että ohjaajalla) on siellä hauskaa. Ja täytyy sanoa, että tuolla taippareissa oli mukavaa. Turha stressaaminen on jäänyt.
Kuvassa Ella tuoksuttelee puppea kotipihalla.
Linkkilistalle on liitettyuusi tuttavuus, pentu ulkomailta.
http://ivegotadog.blogspot.com/
